Sateinen Soul

Reilu kaksi viikkoa Koreaa takanapäin. Kurssit on alkanut koulussa rullaamaan kunnolla ja osa lähistön ruokapaikoista tullut tutuksi. Menoa ja meininkiä on ollut niin paljon, että kämpällä norkoilu näin sateisena päivänä aiheuttaa jonkinlaista syyllisyyden tunnetta, kun pitäis olla aina vaan menossa. Yritän lohduttautua sillä että vielä on yli kolme kuukautta aikaa tutkia paikkoja.

Yeuido

Sunnuntaina kävin tutustumassa yhteen paikalliseen (englanninkieliseen) seurakuntaan Gangnamissa isosiskoni korealaisen ystävän kanssa. Messun jälkeen piti painella kauhealla vauhdilla takaisin kampukselle, mistä lähdettiin isommalla porukalla Han-joelle pynele Yeuidon saarelle. Saarella on mahdollista esimerkiksi nauttia risteilyistä tai vuokrata pyörät. Niinpä meidänkin "pieni" porukka (noin 40hlö) jakautui. Itse lähdin nauttimaan risteilystä, joka ryhmälipulla maksoi 12,000 Won (noin 8€) henkilöltä. Ilma oli kaunis ja risteily hieno. Suunnitelmissa on mennä joku toinen päivä pienemmällä porukalla pyöräilemään samaan paikkaan.

Risteilyltä

Maanantaina mentiin toisen suomalaisen Annan kanssa liittymään taekwondo-klubiin ja ekat harjoitukset olikin sitten heti perään. Reeniin kuului alkulämmittelyjuoksut kampusta ympäri ja perusasento ja potkuharjoitukset. Venyteltiin myös paljon. Klubin pojat oli tosi mukavia ja meno oli rento. Tykkäsin oikein kovasti. Nyt on sitten illat aika lailla buukattu täyteen, kun kahtena iltana on treenit, kahtena korean kielikurssi ja sovittiin mentorini kanssa, että nähdään keskiviikkoisin joka viikko.

Mun mentori siis otti yhteyttä viime viikolla, ja tällä viikolla tavattiin keskiviikkona. Hän on tosi mukava, muttei puhu kovin hyvin englantia. Tullaan kuitenkin toimeen kun maltan itse jättää hienommat sanat pois ja jaksan selittää asiat tarpeeksi monta kertaa :) Ja toisaalta ollaan molemmat sitä mieltä, että kieliosaaminen karttuu kunn vaan jaksaa ja uskaltaa puhua. Sen olen ainakin itse huomannut, että enää en juurikaan mieti sanomisiani (paitsi tunneilla) vaan käytän englantia rohkeasti. Tosin aina välillä huolimattomuusvirheet särähtää korvaan, kuten esim. aikamuotovirheet verbeissä tai jotenkin pöljä ääntäminen. Pitää kuitenkin olla armollinen itselleen, eipä täällä pärjää jos ei puhu :)

Korean kielikurssi on ollut antoisa, vaikkakin ollaan vasta opettelemassa kirjaimia ja niiden ääntämistä (tää on vielä pahempaa kun ranska :D ) Meillä on mukava opettaja (joka puhuu hyvin huonosti englantia), mutta välillä on vaikeaa kuulla pieniä eroja äänteissä. Paljon on opittavaa, mutta ehkä kohta osaan jo lukea ruokalistoja. Eri asia on sitten ymmärtää lukemaansa... Koulussa lounaalla on vielä helppoa, ottaa vaan kuvan annoksesta jonka haluaa (vaihtoehdot on vitriinissä esillä) ja menee sen kanssa tiskille :) Tosin nykyään alan jo tulla toimeen muistamalla muutaman ensimmäisen merkin annoksen nimestä