Chuseok

Chuseok eli korealainen kiitospäivä on takana. Matkailusivustojen mukaan sitä vietetään perhekunnittain ja menoihin kuuluu mm. esi-isien henkien kunnioittaminen. Meille vaihtareille chuseok näyttäytyi lähinnä kolmen päivän lomana ^^. Eli tiistain tuntien jälkeen seuraavat tunnit on vasta ensi viikon maanantaina. On ollut mielenkiintoista havaita, mitä kaikkea kolmen päivän aikana ehtii tehdä, siitä vähän jäljempänä.

Sain sunnuntaina mukaani messuun Karinen ja Sarahin, jotka halusivat tulla kurkkaamaan paikallista menoa. Messun jälkeen Karine lähti tapaamaan mentoriaan ja me Sarahin kanssa päädyttiin Cheonggyecheonille, joka on joki keskellä Soulia. Sen päällä kulki ennen valtatie, mutta tie purettiin pois ja tilalle tehtiin "keidas kaupungin keskelle". Myöhemmin syksyllä joella järjestetään lyhtyfestivaalit, joita pitään tietysti mennä katsomaan. Kotiin tullessa käytiin vielä Sarahin kanssa syömässä. Katottiin ruokalistasta et onpa mukava annos, paljon kasviksia (joita molemmat oli kaivannut). Leuka loksahti hieman kun annos jääpaloineen tuotiin pöytään. Ilmeisesti oltiin tilattu joku kylmä annos (jossa oli aivan liikaa piparjuurta). Nää on niitä hetkiä kun toivois ymmärtävänsä ruokalistaa.

Cheonggyecheon

Jäinen salaatti

Maanantaina painelin normaalisti taekwondotreeneihin kuullakseni treenien olleen peruutettu. Sen sijasta pääsin mukaan, kun kerho lähti toiselle koululle harjoitusmatsiin. Vielä pitäis vähän opetella matsin sääntöjä, mutta kaiken kaikkiaan reissu oli todella hauska kokemus, kerhon muut jäsenet on mukavia ja ottaa meidät vaihtaritkin huomioon. Matsin jälkeen mentiin toisen koulun kerhon kanssa yhdessä syömään samgyeopsalia (possun mahaa grillissä). Lihat grillataan pöydässä olevassa grillissä (mulla taiskin olla siitä kuva aikaisemmassa postauksessa), ja palasia voi syödä sellaisenaan tai esim kääräistä salaatinlehden sisään.

Tiistaina olikin sitten huonompi päivä, meidät jaettiin HRM-kurssilla (Human resources management) ryhmiin, joissa käsitellään yhtä casea ja esitetään se sitten muille. Myöhemmin meidän pitää myös etsiä firma jolla menee huonosti ja antaa sille korjausehdotukset HR-näkökulmasta. No siis, meidän ryhmässähän tähän mennessä on sitten puhuttu vain koreaa. En tiedä pitäiskö niille huomauttaa siitä, mutta tunsin sitten oloni hyvin epämukavaksi vaikkakin yksi ryhmäni jäsenistä tulkkasi mulle niukasti keskustelun sisällön. Muidenkin kurssien sisältö alkaa vaikeutumaan ja on hankalaa pysyä perässä kun opettajat käyttää koreaa välillä, varsinkin vastatessaan oppilaiden tarkentaviin kysymyksiin ja selittäessään hankalampia asioita. Huomaan myös, että mulla on aika hatarat pohjatiedot esim aerodynamiikan laskuista, eli luvassa on paljon opiskelua.

Toisaalta opettajat on myös todella mukavia. Maanantaina lentokonerakenteiden opettaja vei minut tutustumaan osastoni (Aerospace information engineering) opiskelijalabraan, ja sain lyhyen esittelyn meneillään olevista projekteista. Ideana oli ottaa mut mukaan, mutta jouduin kieltäytymään kunniasta. En kokenut, että musta olisi ollut sielä kovinkaan paljon hyötyä näillä tiedoilla, päinvastoin, kun ajatuksena on kehittää lentävä auto.

Sitten lomaan ja parempiin tunnelmiin :) Keskiviikkona juhlistettiin loman alkua Lotte Worldissa, joka on paikallinen huvipuisto (joka sisältää maailman suurimman sisähuvipuiston). Ison maailman meininki tuli nopeasti tutuksi, kun jonotus laitteisiin kesti suurimman osan ajasta yli tunnin. Kuitenkin päästiin nauttimaan muutamasta laitteesta, mutta päällimmäinen kokemus päivästä oli jonossa seisominen. Onneksi satuin edellisenä iltana bongaamaan alennuskupongin ulkomaalaisille, ja saatiin vielä ryhmäale, eli hinnasta tippui yhteensä yli 50%. 44000Wonia (noin 30€) olis ollut vähän liikaa maksettu tästä huvista.

Lotte world ulkona

Sisäkuva (sisällä taisi olla neljä kerrosta ja tää on niiden keskellä olevalta aukiolta)

Torstai vietettiin patikoiden Bukhansanin luonnonpuistossa Soulin lähimaastossa. Maisemat oli mahtavia ja niistä ehkä kuvat (toivottavasti) kertoo enemmän. Reitin piti olla toisiksi helpoin, mutta välillä joutui pistämään nelivedoksi eli ottamaan kiipeämisessä kädet avuksi. Ensimmäisen huipun jälkeen osa porukasta lähti takaisin ja me loput valloitimme vielä toisen "huipun" (oikealle huipulle pääsemiseen olisi tarvinnut kiipeilyvarusteet). Yllättävää kyllä alaspäin tuleminen olikin sitten homman vaikein vaihe.

Panorama-addikti

Ensimmäisellä huipulla (korean pose)

Tuolta tultiin (matkalla toiselle huipulle)

Menossa hallitusti alaspäin

Vaelluksen jälkeen me väsyneet matkaajat hemmottelimme itseämme Dragonhill Spassa, jonka naisille ja miehille omat allaskerrokset olivat omiaan poistamaan kaikki väsymyksen rippeet. Spassa allasosastoilla ollaan alasti ja yhteisissä tiloissa (joihin kuuluu vaikka mitä pelihalleista ravintoloihin ja erilaisiin lämpöhuoneisiin) käytetään span lainaamaa t-paita-shortsit-yhdistelmää. Aikaa siellä sai viettää yhteensä 12 tunnin edestä, eli osa ajasta meni lämpöhuoneiden lattioilla torkkumisessa.

Eilen olikin sitten koomauspäivä, ja käytiin vain kämppiksen kanssa lyhyellä kävelyllä Han-joen rannalla. Tänään kävinkin sitten yksikseni tutustumassa uudelleen meidän lähivuoreen (mt. Achasan). Ylhäältä pystyi bongaamaan meidän kampuksen :) Väkeä oli tosi paljon liikkeellä, ja reitit oli helpompia kuin torstaina. Taisin olla ainoa ulkomaalainen paikalla. Korealaiset on hulluja välineurheilijoita, lähemmäs kaikilla oli tekniset vaatteet päällä ja välineet viimeisen päälle. Jotkut soittaa radioita kävellessään ja musiikista saa "nauttia" sitten kaikki lähellä olevat.

Tuonne menossa