Kiireessä (?) kirjoittelua

Hetki on taas hujahtanut viimeisimmästä kerrasta, kun ainakin kotiväeltä tuli jo viestiä, että pistähän näppis laulaan :) Aika paljon onkin taas ehtinyt tapahtua, mutta niistä hieman myöhemmin. Nyt ajattelin valitella vähän kiirettä, eli positiiviset kuulumiset löytyvät muutama kappale alempaa ^^.

Koeviikot alkaa siis taas painaa mukavasti päälle. Vielä en ole ehtinyt lukea, kun piti pyöräyttää henkilökohtainen raportti meidän lentokonerakenteiden kurssiprojektista (suunniteltiin UAV:lle siipi). En muista mitä olen tästä projektista olen aiemmin jo kertonut, mutta kertaus tuskin haittaa. Lyhyesti siis: ollaan midtermien jälkeen suunniteltu pienissä ryhmissä siipirakennetta vapaasti valittavaan lentokoneeseen. Projektin edistyminen on esitetty viikottain muulle luokalle vapaavalintaisella kielellä (eli muut koreaksi ja minä omalla vuorollani englanniksi). Meillä on ryhmässä ollut mun mielestä aika hyvä työnjako, tytöt huolehtii laskennan ja minä piirrän CATIA:lla (ohjelma tietokoneavusteiseen suunnitteluun ja mallinnokseen) rakenteet. Kaikki sujui hyvin alkuajan (mitä nyt rakenteiden mitat ja tiedot tuli päivää ennen kuin ne piti esitellä ja omalla esitysvuorollani Powerpoint oli valmis 10min ennen esitystä eikä mulla oikeastaan ollut hajua, että mitä tässä nyt pitäis puhua). Nyt vaan sitten kun olen tuota kirottua raporttia kirjoittanut, oon joutunut opiskeleen kaiken uudelleen (koska opetus on suunnilleen kahta lausetta/tunti lukuunottamatta ollut koreaksi). Raportin tukena mulla on ollut ainoastaan ryhmämme powerpointit, eli siihen nähden lopullinen tulos (23 sivua) on ihan kohtuullinen. Ai niin, raportinkin (vähät) ohjeetkin tuli koreaksi, eli oikeastaan mulla ei oo mitään hajua kirjoitinko edes sinnepäin sitä mitä piti. No, ei siitä sen enempää, ettei ihan tylsäksi mene :)

Se kuuluisa siipi...

Kuun vaihteessa perjantaina olin muutaman tunnin Eurooppalaisella joulutorilla Suomen kojulla hommissa. Tori oli aika pieni verrattuna Tampereen ja varsinkin Saksan vastaaviin, mutta hauskaa oli. Suomen kojulla oli arpajaiset, joiden palkintoina oli suomalaisia tuotteita (Angry Birdsia, Gollan laukkuja, Pandan suklaata, Marja Kurjen huiveja ja kravatteja sekä pääpalkintona Marja Kurjen käsilaukku). Kojun tuotto meni jos oikein muistan korealaisille yksinhuoltajaäideille jonkun järjestön kautta.

Markkinoiden jälkeen ehdin pyörähtää kämpillä ennen kuin lähdettiin Annan ja Sarahin kanssa matkaamaan kohti Busania, jossa vietimme viikonlopun. Menomatka (5h) meni seisomapaikoilla junassa, kun ei oltu ehditty ajoissa ostaa lippuja. Tämä juna ei siis ollut se huippunopea KTX, vaan halvempi ja hitaampi vaihtoehto. Onneksi ei sentään tarvinnut koko matkaa seistä, vaan kun porukka väheni, päästiin ensin istumaosaston lattialle ja siitä sitten ihan istumaan penkeille. Perillä meitä oli vastassa Sun ja Jemma, Anna kaverit, jotka toimivat meidän oppaina viikonlopun.

dwaeji gukbap

Joku YK monumentti

 Lauantaina käytiin aamulla ensimmäisenä lounaalla syömässä Busanin erikoisuutta, dwaeji gukbapia eli 돼지국밥. Kyseessä on siis possukeitto (liemi keitetään luusta ja keitto sisältää porsaan lihaa), joka syödään mm. riisin ja suolattujen katkarapujen kanssa. Tätä ei kuulemma oikein muualta Koreasta saa, mikä on harmi, sillä soppa oli oikein herkullista. Oppaitamme odotellessa poikettiin YK:n hautausmaalle, jonne on siis haudattu Korean sodassa kuolleet YK:n sotilaat. Oli taas kunnon monumentit, mutta aika ristiriitainen olo jäi.

Noissa seinissä oli jokaisen kaatuneen nimet maittain, eikä tässä näy kaikki

Oppaidemme kanssa käytiin tutustumassa Haedong Yonggungsa temppeliin, joka on rakennettu kallioille meren rantaan. Temppelistä siirryimme paikallisille kalamarkkinoille. Markkinoilla ostettiin kalat alakerrasta kun ne vielä eli, ja sitten siirryttiin yläkertaan syömään. Kaikki tarjoiltiin raakana, ja mustekalan lonkerot vielä kiemurteli lautasella tarjoiltaessa. Oli hyvää, mutta aika mielenkiintoinen kokemus :) Kalatoreilla kannattaa ilmeisesti olla mukana korealainen kaveri, muuten tavara myydään ulkomaalaisten hinnoilla, mikä voi olla tuplastikin sen mitä korealainen maksaa samasta tavarasta.

Ravintolan ikkunasta

Sunnuntai vietettiin rauhallisemmin, käytiin tutustumassa Sunin ja Jemman asuntoon, ja ennen lähtöä takaisin Souliin pyörähdettiin vielä Nampo-dongissa ihailemassa jouluvaloja ja syömässä hotteokit. Paluumatka tultiin bussilla (joka oli muuten nopeampi ja halvempi kuin tulomatka...)

Jouluvalot

Hotteokkojulla

Viime viikolla testattiin aamutreenien tulokset, kun toteutettiin mun hullu päähänpisto ja esitettiin kykykilpailussa Annan kanssa pieni taekwondo show. Sanotaanko, että mielenkiintoisesti meni :) Ohjelmaamme kuului muutama liikesarja, lautojen rikkomista eri potkuilla ja tappeluosuus. Oltiin ensimmäisinä vuorossa, mikä oli ihan hyvä, sillä muuten ei oltais kehdattu enää mennä esittämään. Muut kilpailijat oli vähän kauemmin treenanneet kuin me... Päästiin kuitenkin jaetulle viidennelle (huonoimmalle) sijalle ja tienattiin kunniakirja ja pieni rahallinen korvaus kärsimyksestä ^^

Kuluneella viikolla käytiin Sarahin ja Annan kanssa lähistöllä sijaitsevassa koirakahvilassa. Aika outoahan se meno siellä oli. Mietittiin, että käyttääkö ne ollenkaan niitä koiria ulkona, sillä ainakin meidän siellä ollessa koirat tekivät iloisesti tarpeensa suoraan lattialle, mistä sitten henkilökunta kävi siivoamassa ne pois. Koirat oli kyllä söpöjä, mutten tiedä haluanko tukea tuollaista toimintaa. Voi siis olla, etten uutta kertaa kyseisessä paikassa poikkea, ellei ihan hirveä ikävä tuu koiran kuolaa ja karvoja vaatteissa :)

Tää oli meidän lemppari, nukkui sikeästi meidän pöydällä

Keskiviikkona vierailin Sarahin kanssa Hongdaessa sijaitsevassa Trick eye museossa. Kyseessä oli siis paikka, jossa kävijät pääsevät osallisiksi 3D tauluihin. Aika hulvatonta menoa oli, ja hauskoja kuvia saatiin. Kuvat kertovatkin ehkä tästä paikasta paremmin kuin sanat :) Porukkaa oli vaan omaan makuuni vähän liikaa, osuttiin sinne juuri samaan aikaan jonkun turistilauman kanssa.

Selkeästi on jäänyt akateeminen tyhjänjauhaminen päälle, kun taas tuli pitkä postaus. Saattekin varmaan kärvistellä seuraavaa odotellessa, sillä ens viikolla on loppukokeet (3kpl), joihin pitäisi lukea, ja siitä siirrynkin sitten joulua viettämään Suomeen (joululahjatkin pitäisi hankkia jossain välissä). Linjoilla jatketaan kuitenkin, sillä palaan takaisin tänne Koreaan näillä näkymin tammikuun lopulla suorittamaan vielä toisen lukukauden.

Jos olisin buddhalainen niin tästä vois olla apua (Busanista bogattua)

Ai niin, pari päivää sitten satoi lunta. Se on vieläkin maassa, sillä pakkasta on muutama aste ja tuuli on kylmä. 

Talven odotusta

Taas on ehtinyt kerääntyä sen verran kuulumisia, että pitää kirjoittaa ne ylös ennen kuin unohtuvat.

Viikko sitten lauantaina kävin Sangminin (korealainen kaverimme) pitämien korean tuntien jälkeen War memorial of Koreassa Annan ja Sarahin kanssa. Sangmin on Annan korealaisen kaverin serkku, joka on huolehtinut meistä ja pitänyt vapaaehtoisesti meille korean tunteja säännöllisen epäsäännöllisesti viikonloppuisin. Tunteihin kuuluu joka kerta sanakoe, sen lisäksi kirjoitetaan ja puhutaan lauseita ja kerrataan asioita, joita meille korean kurssilla on opetettu. Sangmin on tiukka opettaja, mutta todella mukava muuten. Nyt pystyn jo pitämään "päiväkirjaa" käyttämällä simppeleitä lauseita, ja kuulemma seuraavaksi aletaan seurata vapaavalintaista korealaista TV-draamaa.

War memorial of Korea on sotamuseo, jonne on kerätty erilaista sotakalustoa lentokoneista laivoihin ja tankkeihin. Tämän lisäksi museo tarjoaa kattavan kuvauksen Koreoista sotien kannalta. Meidän mielenkiinto oli kaluston lisäksi lähinnä Korean sodassa, joten ajan puutteen vuoksi skippasimme muut näyttelyt ja paneuduimme tähän viimeisimpään sotaan. Vähän jäi sellainen olo, että näyttely romantisoi sotaa jonkin verran, eikä tarjonnut ehkä ihan puolueetonta kuvaa (mikä on ehkä jotenkuten ymmärrettävää). Slogan kuitenkin jäi mieleen, vaikken siitä kuvaa ottanutkaan: "Freedom is not free".

Noihin tummiin kiviin on kaiverrettu kaikkien niiden nimet, jotka on kuollut sodissa Etelä-Korean perustamisen jälkeen. Samanlainen käytävä oli kuvan ottopaikan toisella puolella

Ulkonäyttelyalue

Viime viikonloppuna pääsin korkkaamaan laskettelukauden, kun Konkukin International Office järjesti lasketteureissun High1 -nimiseen laskettelukeskukseen. High1 oli vaikuttavan kokoinen, mutta kausi oli vielä niin alussa, että rinteitä oli auki vain kolme (pitempiä kuin suomalaiset kuitenkin) ja lunta ei ollut muualla kuin rinteissä. Väkeähän oli kuin pipoa taas vaihteeksi ja kohtuullisen kapeissa rinteissä sai aika lailla keskittyä väistelemään muita ja varsinkin aloittelijoita, joita oli kohtuullisen paljon. Täälläkin lautailu alkaa selkeästi olemaan trendissä, ja lautailijoita olikin reilusti enemmän kuin suksilla laskijoita. Taas huomasi myös korealaisten ulkonäkökeskeisyyden ja sen, että he ovat selvästi välineurheilijoita (olis pitänyt ottaa muutama mallikuva). Vaikutelma oli siis, että ensin ostetaan välineet ja vaatteet, jonka jälkeen opetellaan (lautailemaan). Myöskään pariskuntavaatteilta ei edes rinteessä välttynyt (mätsäävät asut pariskunnan molemmilla osapuolilla). Näitä näkee myös Soulin katukuvassa jonkin verran.

Osa High1 laskettelukeskuksesta

Missä on lumi?

Maisemat oli hienot

Viikonloppu kului siis rinteissä, reissulle hintaa tuli 110 000W eli noin 75€, joka sisälsi liput, ruuat, väline- ja vaatevuokran sekä matkat ja majoituksen. Ei siis paha ollenkaan, vaikka "sängyt" paljastui perinteisiksi, eli petauspatjan paksuinen patja lattialla.

Arki rullaa täällä omalla painollaan ja koulu vaatii työtä. Sen lisäksi minä ja Anna kärsitään taas mun hullusta päähänpistosta ilmoittaa meidät talent showhun vetämään taekwondoshow :D sitä nyt sitten ollaan treenattu viimeinen viikko melkein joka aamu yhden kerholaisen kanssa, joka auttaa meitä. Sen lisäksi pitäisi leikkiä CATIAlla pitkästä aikaa, kun mut nakitettiin mallinnusvastuuseen meidän rakennekurssin projektissa.

Oon löytänyt itselleni jo kantakahvilan, josta saa latten mukaan reilulla eurolla (on niin pieni paikka että kiinteät kustannukset on pienet sanoo mun businesspuolen kaveri). Hintaakin tärkeämpää on kuitenkin söpöt vanhat naiset, jotka sitä paikkaa pitää, ja jotka muistaa jo mitä otan :)

Kantakahvila

Latte pillillä (paikallisten tapa nauttia)

Sain paketin Suomesta, nyt voi joulun odotus alkaa. Täällä ei Annan kämppiksen mukaan tunneta käsitettä suklaakalenteri

Ai niin, mainitsemisen arvoinen asia on, että sain viestiä TAMKista, jonka mukaan mulle on myönnetty stipendi (jonka arvo on sellainen, että saan kustannettua siitä koko kevätlukukauden vuokran). Ei siis mitenkään paha lisä matkakassaa.

Kisakuulumisia

Viimeiset päivät on taas mennyt niin vauhdilla, että aina välillä (suurimman osan ajasta) unohdan, että mitään blogia oon ikinä pitänytkään, saatika sitten että oikeasti muistaisi kirjoitella tänne. Sitten kun päätän, että nyt kirjoitan taas, unohdan kaiken mitä on tapahtunut edellisen päivityksen jälkeen. Onneksi nykyään pidän kalenterini ajantasalla puhelimessa, niin sieltä voi tarkistaa ainakin osan tapahtumista.

Kaikkihan ovat varmasti odottaneet viime viikonloppuisen taekwondokilpailun tuloksia kuin kuuta nousevaa, ja tässä ne tulevat: me ulkomaalaisvahvistukset (minä ja toinen Anna) hävittiin omat ottelumme, yksi kerhon tytöistä voitti muutaman ottelun ja päätyi luokkansa neljänneksi, ja kerhomme jo-yliopistosta-valmistunut vahvistus voitti oman luokkansa.

Kisatunnelmaa, ottelut menossa neljällä kentällä yhtä aikaa

Viikonloppu oli kyllä kaiken kaikkiaan huippu kokemus (vaikka mua pidettiin sekä lauantaina että sunnuntaina nälässä kauan, traumoja). Meitä lähti kisoihin kerholta yhteensä yhdeksän henkeä, joista yksi toimi huoltajana. Perjantaina matkattiin kaksi tuntia bussilla Soulin ulkopuolelle Cheong-ju –nimiseen kaupunkiin, jossa kilpailut pidettiin. Illalla oli punnitus, eikä siitäkää ilman stressiä selvitty, kun Anna oli kipeänä ollessaan laihtunut painoluokkansa suhteen alipainoiseksi. Bussissa se sitten veteli vielä hulluna ruokaa ja vettä saadakseen painonsa sopiviin lukemiin. Stressistä huolimatta kaikki meistä läpäisi punnituksen ja päästiin lepäämään majapaikkaamme, joka paljastui love hoteliksi. Majoitus oli kuitenkin mukava ja meillä taisi olla oma kerros. Yleensä love hotellit ovat ymmärtääkseni hyvinkin huokeita paikkoja yöpyä, ja ainakin tämän kokemuksen perusteella voisin yöpyä siellä uudestaankin.

Lauantaina kisapaikalla alkoi jo vähän jännittää, kun näki kaikki valkopukuiset, mustavöiset kisaajat. Punaisia vöitäkin bongailimme, mutta selkeästi olimme osa vähemmistöä. Yhteensä kisoissa taisi olla osallistujia noin viitisen sataa. Mulla oli ottelunumerona 666, joten ensin odottelin koko aamupäivän kisavuoroani, jonka piti olla iltapäivästä. Lounaan jälkeen en enää uskaltanut syödä, ja joskus neljän aikaan kuulin sitten, että oma otteluni oli siirretty seuraavalle päivälle jostain aikataulullisista syistä.

Sunnuntaina en sitten saanut aamiaista kun ottelun piti olla kohtuullisen nopeasti aamupäivästä. Sehän olikin sitten vasta puolen päivän jälkeen ja jossain vaiheessa väänsin jo vitsiä, että häviän tahallani saadakseni ruokaa. Itse ottelu olikin sitten nopeasti ohi, jotenkin tuntui että korealaiset tytöt luokassani olivat aikamoisia korstoja ja sen luokan ottelut keskittyivät enemmän kyttäämiseen. Ottelu (kolme minuutin erää) loppui lukemiin 0-3 yhdellä päähäni saamalla potkulla. Ehkä olen kuitenkin liian kiltti kilpailemaan, koska nähtyäni vastustajani reaktion hänen tajuttua voittaneensa, tulin siihen tulokseen että oikea henkilö voitti :)

Kuvakaappaus otteluvideosta, minä sininen

Muuten tällä viikolla ei olekaan tapahtunut paljoa. Tiistaina kävin mentorini kanssa päivällisellä Gwangjang traditional marketilla. Koko ”tori”alue oli hervottoman kokoinen, paljon sokkeloisia käytäviä ja onnistuimme jopa eksymään kerran ruokapaikkaa etsiessämme. Saimme kuitenkin täytettyä mahamme herkullisilla pannukakun tyylisillä lätyillä (bindaeduk), jotka nautitaan perinteisesti riisiviinin (makgeollin) kanssa.  Kuljin myös ensimmäistä kertaa bussilla yksin, mikä oli helpompaa kuin olin pelännyt (johtuen ehkä siitä, että pysäkit sekä kuulutettiin että näytettiin valotaululla bussin etuosassa). 

Bindaeduk

Koulumatka

Seuraavana projektina onkin sitten musta vyö taekwondossa (nyt kaikki Suomen pään harrastajat pyörtyy), koska tähän mennessä ollaan siis paineltu menemään punaisilla vöillä, jonka saavuttamiseen Suomessa menee vuosia. Potkutekniikoitahan osaan tässä vaiheessa kolme.  Jos tätä harrastusta siis tulee jatkettua Suomessa, en ehkä kehtaa vyötasoani mainostaa…

Kuulumisia ja kisapaniikkia

Nyt olis kaikki kokeet hetkeksi aikaa taputeltuna, mutta tehtävälista ei vaan ota lyhentyäkseen. Tänään mulla oli nakkina pitää esitelmä Human resource managementin tunneilla korealaisen pojan kanssa (englanniks onneksi). Olin kyllä niiiin hermona, ja osa sanoistakin hukkui matkalla, mutta kai se ihan hyvin meni, ainakin muut meidän ryhmäläiset kiitteli hyvästä työstä. Meillä kyllä tiimityö pelasi tän pojan kanssa, esityksen valmisteleminen oli hervottoman hauskaa eikä tuntunut ollenkaan pakkopullalta. Sain kerättyä hyvät yllätyksellisyyspisteet kun tälle pojalle selvisi, että a) business ei oo mun pääaine, b) mun pääaine on lentokonetekniikka ja c) oon käynyt intin :)

Eri tilanne onkin sitten toisella ryhmäprojektitunnilla. Ensin kukaan ei tuntunut haluavan mua niiden ryhmään, koska olis joutunut puhuun englantia. Pääsin sitten kuitenki yhteen tyttöryhmään, joiden kielitaidossa ei valitettavasti oo kehuttavaa, ja meidän työnjako on aikalailla et ne kertoo mulle mitä pitää tehdä ja mä toteutan. Ja kuitenkin kaikkien pitää tehdä projektista loppuraportti yksikseen. Tällä kurssilla me joudutaan esittämään joka viikko projektin etenemistä (esityskielen saa valita, mutta powerpoint-diat pitää olla englanniks) ja sitten opettaja kommentoi ja antaa muuten palautetta. Maanantaina homma meni niin, että koko tunnin aikana englanninkieliset virkkeet pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Eli aika turhauttavaa istua tunnilla kun mistään ei tajua mitään.  Hyvä puoli tässä kurssissa oli kuitenkin, että saatiin läksyksi käydä Seoul International Aerospace&Defence Exhibitionissa, missä mulla menikin viime sunnuntaiaamupäivä. Oli muuten vähän eri kokoluokan näytteilleasettajat (Boeing, Lockheed Martin, Airbus, Rockwell Collins...). Menomatkalla seurasin vierestä kun metrossa muutama jenkki sai korealaisilta kohteliaan huomautuksen laskea äänenvoimakkuutta (joka oli kyllä häiritsevän kova, tai sit oon vaan korealaistunut ^^)

Sunnuntai-iltana käytiin tsekkaamassa Seoul Lantern Festiva, eli lyhtyjä Cheonggyecheon joessa. Väkeä oli taas enemmän kuin paljon, mutta tapahtuma oli organisoitu aika hyvin, eikä väenpaljous juurikaan haitannut. Muutenkin tapahtuma on käynnissä kaksi viikkoa, joten ehkä väki jakaantuu tasaisesti useammalle päivälle. Lyhdyt oli kyllä aika upeita!

Perjantaina kävin uudestaan Achasanilla patikoimassa Sarahin ja amerikkalaisen Kristan kanssa. Syksy näkyi jo sielläkin, lähinnä puissa. Väriloisto ei kuitenkaan (ainakaan vielä) vastaa Suomen syksyä. Lepäillessämme huipulla vanha korealainen mies tuli juttelemaan meille englanniksi ja vietettiinkin sitten hetki jutellen mm. Koreoiden historiasta. On se jännää miten ventovieraat tulee juttelemaan ihan randomeissa paikoissa. 

Oon myös löytänyt hyvän bändin täältä. Niin vaan ne ennakkopäätökset menee roskakoriin ("minähän en mihinkään korealaiseen musiikkiin hurahda", "kyllä se puoli vuotta on ihan riittävä"...). Pelottaa vaan että mikähän päätöksen seuraavaksi joudun pyörtämään, kohta tuun täältä takaisin korealaisen pojan kanssa ("ja en ainakaan mitään korealaista poikaystävää hanki") ^^

Rankka viikko on kuitenkin edessä. Tänä viikonloppuna olis tarkoitus osallistua ensimmäisiin taekwondokisoihin. Kisakokemuksen kartuttaminen aloitetaankin vaatimattomasti kansallisilla koulujenvälisillä. Osallistujia on kuulemma noin 600 ja siellä me kaks kuukautta treenanneet yritetään sitten pysyä mukana. Tasoluokkiahan ei siellä siis ole, vaan painon mukaan mennään. Treenit on tällä viikolla siis joka ilta ja lauantaina ollaankin jo ringissä. Jännittää!! 

Midtermit ja hukassa oleva turnauskestävyys

Niin siis, otsikostakin ilmeisesti näkee syyn postaustaukoon. Oon saanut ilmeisesti liikaa vaikutteita korealaisilta opiskelijoilta (jotka opiskelee ihan hulluna), ja oon siis jopa opiskellut ja aika paljon jopa :) Valitettavasti menestyminen kokeissa ei korreloi opiskelumäärän kanssa ja yhden kokeen feilasin aika rajusti. Mutta toisaalta sain korean kokeesta täydet, mikä vähän helpottaa. Meidän yksityisopettaja Sangmin on sitä mieltä et muutamassa kuukaudessa voisin jo keskustella järkeviä koreaksi, jotain muutakin siis kun simppeleitä lauseita :)

Mistä päästäänkin siihen, että mun kannattaakin opiskella lisää koreaa, koska oon anonut vaihdon jatkamista toisella lukukaudella. Molemmilta kouluilta on tullut jo epävirallinen hyväksyntä, mutta virallista päätöstä odotellaan vielä.

Heitin aivot eilen hetkeksi narikkaan ja siellä ne taitaa olla vieläkin, kun tuntuu ettei pää ihan toimi kunnolla. Se saattaakin olla yksi syy siihen, että välttelen opiskelua kirjoittamalla tätä. Nimittäin pahin koe on vielä edessä, Rotorcraft performance analysis maanantaina. On ollut hankalaa asennnoitua siihen, että matemaattisten aineiden kokeissa ei saa käyttää minkäänlaisia kaavastoja, vaan kaavat on opeteltava ulkoa. Siihen taisikin kosahtaa mun Aircraft structure design -kurssin koe keskiviikkona. Yritin jopa tallentaa kaavoja laskimeeni, mutta niistä ei loppupeleissä ollut pahemmin apua.

Olen myös törmännyt pienoiseen kulttuurishokkiin nimeltä Finnish face. Haastattelemieni lähteiden mukaan niiden ensivaikutelma musta on ollut joko kuollakseen tylsistynyt, väsynyt tai vihainen mun (omasta mielestäni neutraalin) perusilmeen takia. Ollaan löydetty kampuksen läheltä mukava kantapaikka, josta saa hyviä halpoja coctaileja ja jossa baarimikot pitää coctailshown joka viikonloppu, jos asiakkaita on tarpeeksi. Työntekijät on siellä tosi mukavia ja tulee herkästi juttelemaan niitä näitä. Viimeksi shown jälkeen ne tuli sitten kysymään, että eikö show ollut hyvä kun olin kuulemma näyttänt todella tylsistyneeltä ja reaktiot oli laimeita. Yritä nyt siinä selittää, ettei ohjelmassa ole mitään vikaa vaan mun suomalaisessa luonteessani. Siinä ehkä huomaa kulttuurilliset erot, musta ei saa samanlailla reaktioita irti kuin paikallisista tai vaikka Etelä-Eurooppalaisista. Ekana päivänä orientaation jälkeen kun mentiin kv-tuutoreiden kanssa paikalliseen baariin ne tuli ihmettelemään meidän suomalaisvoittoiseen pöytään että mikä on, kun sieltä ei pahemmin kuulu ääntä :)

Syksy alkaa saavuttaa Koreaakin pikku hiljaa. Lämpötilat on vielä reilusti kymmenen asteen yläpuolella, mutta yöt alkaa viiletä ja puut vaihtaa väriä. Nukuin viime yönä (kuten tavallista) ikkuna auki ja sen seurauksena iski sitten päälle pieni flunssanpoikanen. Pitäisi kuitenkin parantua nopeasti sillä taekwondotreenit alkaa ensi viikolla ja siitä kahden viikon päästä on turnaus, iik!

Meillä on myös uusi missio. Pitäisi päästä kokeilemaan mahdollisimman montaa eri makuista patbingsua, eli jäistä maitohilettä, jäätelöä ja eri mausteita kuten marjoja, keksimuruja yms. Tähän mennessä ollaan kokeiltu mm. mansikka-, hedelmä-, marja-, green tea-, mango-, seesam- ja oreo(keksi) makuja :)

Kilometripostaus

Tulikin sitten vähän pidempi tauko edellisestä postauksesta. Ensin ajattelin, et eihän täällä oo oikein tapahtunut mitään raportoinnin arvoista, mutta kun rupesi kunnolla miettimään niin eiköhän juttua taas löydy ihan kohtuullisesti :)

Syyskuun lopussa koulun International Office järjesti meille kulttuuriretken. Kun on tottunut heräämään vasta ysin aikaan (kiitos iltapäivätuntien), vaati aikamoista mielenlujuutta kiskoa itsensä bussiin seitsemäksi. Tosin matkan järjestäjät olikin sitten puoli tuntia myöhässä -.- Matkaan kuului Korean folk village, jonne mentiin aamupäivästä ja iltapäivällä tutustuttiin Korean national museumiin. Noin satapäisen vaihtarilauman kaitseminen ei oikein ottanut välillä onnistuakseen, ja yleensä mun bussillinen oli se, joka joutui odottelemaan kadonneita laumanjäseniä (päästiin syömään viimeisinä, lähdettiin aina viimeisinä...).

Korean folk village oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Se sijaitsee ydin Soulin ulkopuolella, ja bussimatkaan taisi mennä reilu tunti. Kylä on aika iso, ja siellä on myös kuvattu joitakin korealaisia draamasarjoja. Pääsimme tutustumaan siis vanhan maailman menoon ihan kunnolla. Saimme myös tehdä pienet saviruukut, joita nyt sitten odotellaan poltosta.Oikeastaan ainoa miinuspuoli oli alakoululaiset, joita oli ihan hulluna joka paikassa. Jossain vaiheessa edes ne pienimmät ja söpöimmät ei herättänyt enää mitään tuntemuksia :) Ja lentokenttä oli lähellä ja pääsin bongailemaan paikallisia hävittäjiä ^^

National museumissa en oikein enää pystynyt keskittymään, kun jännitin taekwondoharjoituksiin ehtimistä ja takaisin bussissa takaisin tullessa oli jo niin sanotusti tuli perseen alla. Museo oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen, itse pidin eniten esillä olevasta maalaustaiteesta menneiltä ajoilta.

Viime viikolla Etelä-Korea juhlisti armeijan 65-vuotispäivää (?) ja tiistaina me toisen Annan ja parin taekwondo kerhon pojan kanssa mentiin katsomaan paraatia Dongdaemuniin. Valitettavasti oltiin liian kaukana lähtökorokkeelta eikä jalkamarssi ulottunut meille asti, mutta nähtiin kuitenkin ajoneuvoja. Paraatia katseleva väki hurrasi ohiajaville ajoneuvoille ja sieltä vilkuteltiin takaisin, eli meno oli aika erilainen Suomeen verrattuna.

Perjantaina vuokrasimme Olgan kanssa pyörät Yeouidolta (missä aiemmin käytiin risteilyllä). Sää oli mitä parhain ja pyöräilymatkaa kertyikin yhteensä lähemmäs 30 kilometriä joen rantaa pitkin. Ehdottomasti kannattaa kokeilla jos päädytte joskus tänne! Takaisin tullessa bongattiin lisää armeijan väkeä, jotka oli ilmeisesti pystyttämässä jonkinlaista kalustoesittelyä, sillä tällä kertaa tankkeja pääsi pällistelemään paljon lähempää. Pelattiin pienen harkitsemisen jälkeen "hullut ulkomaalaiset"-kortti ja pyydettiin saada ottaa muutama kuva inttipoikien kanssa (jotka jopa suostuivat :D )

Lauantaina Soulissa järjestettiin International Firework Festival. Pakkohan ne ilotulitukset oli päästä näkemään kun en Formuloihin lähtenyt. Muutaman kerran tuli kyllä mietittyä, että mitähän tuli päätettyä, sillä väkeä oli kuin pipoa. _Joka paikassa_ Yeouidolla, jossa se järjestettiin. Ja ne metrot... Niin täynnä että heikkohermoisemmalla olis tullut ahtaan paikan kammo. Kannatti kuitenkin mennä, ihan kokemuksen takia, ja ilotulitukset oli ehdottomasti näkemisen arvoiset (vähän eri kokoluokkaa kun Tampereella itsenäisyyspäivänä tai uutena vuotena)

Koulu on mennyt aika tasaisesti. Ilmeisesti muhun aletaan tottua, tai en enää oo niin pelottavan näköinen kun oon jopa saanut vieruskavereita tunneille :) Opiskelu vaatii aikaa, mut enää en pelkää kuolevani toisin kuin viime viikolla. Mid termit eli koeviikko alkaa lähestyä ja siihen suhtaudutaan tosin vakavasti. Meillä on taekwondotreenitkin lomalla kolme viikkoa ja harjoitukset jatkuu vasta kokeiden jälkeen.

Korean läksyt