tiistai 26. marraskuuta 2013

Talven odotusta

Taas on ehtinyt kerääntyä sen verran kuulumisia, että pitää kirjoittaa ne ylös ennen kuin unohtuvat.

Viikko sitten lauantaina kävin Sangminin (korealainen kaverimme) pitämien korean tuntien jälkeen War memorial of Koreassa Annan ja Sarahin kanssa. Sangmin on Annan korealaisen kaverin serkku, joka on huolehtinut meistä ja pitänyt vapaaehtoisesti meille korean tunteja säännöllisen epäsäännöllisesti viikonloppuisin. Tunteihin kuuluu joka kerta sanakoe, sen lisäksi kirjoitetaan ja puhutaan lauseita ja kerrataan asioita, joita meille korean kurssilla on opetettu. Sangmin on tiukka opettaja, mutta todella mukava muuten. Nyt pystyn jo pitämään "päiväkirjaa" käyttämällä simppeleitä lauseita, ja kuulemma seuraavaksi aletaan seurata vapaavalintaista korealaista TV-draamaa.

War memorial of Korea on sotamuseo, jonne on kerätty erilaista sotakalustoa lentokoneista laivoihin ja tankkeihin. Tämän lisäksi museo tarjoaa kattavan kuvauksen Koreoista sotien kannalta. Meidän mielenkiinto oli kaluston lisäksi lähinnä Korean sodassa, joten ajan puutteen vuoksi skippasimme muut näyttelyt ja paneuduimme tähän viimeisimpään sotaan. Vähän jäi sellainen olo, että näyttely romantisoi sotaa jonkin verran, eikä tarjonnut ehkä ihan puolueetonta kuvaa (mikä on ehkä jotenkuten ymmärrettävää). Slogan kuitenkin jäi mieleen, vaikken siitä kuvaa ottanutkaan: "Freedom is not free".

Noihin tummiin kiviin on kaiverrettu kaikkien niiden nimet, jotka on kuollut sodissa Etelä-Korean perustamisen jälkeen. Samanlainen käytävä oli kuvan ottopaikan toisella puolella


Ulkonäyttelyalue


Viime viikonloppuna pääsin korkkaamaan laskettelukauden, kun Konkukin International Office järjesti lasketteureissun High1 -nimiseen laskettelukeskukseen. High1 oli vaikuttavan kokoinen, mutta kausi oli vielä niin alussa, että rinteitä oli auki vain kolme (pitempiä kuin suomalaiset kuitenkin) ja lunta ei ollut muualla kuin rinteissä. Väkeähän oli kuin pipoa taas vaihteeksi ja kohtuullisen kapeissa rinteissä sai aika lailla keskittyä väistelemään muita ja varsinkin aloittelijoita, joita oli kohtuullisen paljon. Täälläkin lautailu alkaa selkeästi olemaan trendissä, ja lautailijoita olikin reilusti enemmän kuin suksilla laskijoita. Taas huomasi myös korealaisten ulkonäkökeskeisyyden ja sen, että he ovat selvästi välineurheilijoita (olis pitänyt ottaa muutama mallikuva). Vaikutelma oli siis, että ensin ostetaan välineet ja vaatteet, jonka jälkeen opetellaan (lautailemaan). Myöskään pariskuntavaatteilta ei edes rinteessä välttynyt (mätsäävät asut pariskunnan molemmilla osapuolilla). Näitä näkee myös Soulin katukuvassa jonkin verran.

Osa High1 laskettelukeskuksesta


Missä on lumi?


Maisemat oli hienot


Viikonloppu kului siis rinteissä, reissulle hintaa tuli 110 000W eli noin 75€, joka sisälsi liput, ruuat, väline- ja vaatevuokran sekä matkat ja majoituksen. Ei siis paha ollenkaan, vaikka "sängyt" paljastui perinteisiksi, eli petauspatjan paksuinen patja lattialla.

Arki rullaa täällä omalla painollaan ja koulu vaatii työtä. Sen lisäksi minä ja Anna kärsitään taas mun hullusta päähänpistosta ilmoittaa meidät talent showhun vetämään taekwondoshow :D sitä nyt sitten ollaan treenattu viimeinen viikko melkein joka aamu yhden kerholaisen kanssa, joka auttaa meitä. Sen lisäksi pitäisi leikkiä CATIAlla pitkästä aikaa, kun mut nakitettiin mallinnusvastuuseen meidän rakennekurssin projektissa.

Oon löytänyt itselleni jo kantakahvilan, josta saa latten mukaan reilulla eurolla (on niin pieni paikka että kiinteät kustannukset on pienet sanoo mun businesspuolen kaveri). Hintaakin tärkeämpää on kuitenkin söpöt vanhat naiset, jotka sitä paikkaa pitää, ja jotka muistaa jo mitä otan :)

Kantakahvila

Latte pillillä (paikallisten tapa nauttia)

Sain paketin Suomesta, nyt voi joulun odotus alkaa. Täällä ei Annan kämppiksen mukaan tunneta käsitettä suklaakalenteri
Ai niin, mainitsemisen arvoinen asia on, että sain viestiä TAMKista, jonka mukaan mulle on myönnetty stipendi (jonka arvo on sellainen, että saan kustannettua siitä koko kevätlukukauden vuokran). Ei siis mitenkään paha lisä matkakassaa.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Kisakuulumisia



Viimeiset päivät on taas mennyt niin vauhdilla, että aina välillä (suurimman osan ajasta) unohdan, että mitään blogia oon ikinä pitänytkään, saatika sitten että oikeasti muistaisi kirjoitella tänne. Sitten kun päätän, että nyt kirjoitan taas, unohdan kaiken mitä on tapahtunut edellisen päivityksen jälkeen. Onneksi nykyään pidän kalenterini ajantasalla puhelimessa, niin sieltä voi tarkistaa ainakin osan tapahtumista.


Kaikkihan ovat varmasti odottaneet viime viikonloppuisen taekwondokilpailun tuloksia kuin kuuta nousevaa, ja tässä ne tulevat: me ulkomaalaisvahvistukset (minä ja toinen Anna) hävittiin omat ottelumme, yksi kerhon tytöistä voitti muutaman ottelun ja päätyi luokkansa neljänneksi, ja kerhomme jo-yliopistosta-valmistunut vahvistus voitti oman luokkansa.


Kisatunnelmaa, ottelut menossa neljällä kentällä yhtä aikaa

Viikonloppu oli kyllä kaiken kaikkiaan huippu kokemus (vaikka mua pidettiin sekä lauantaina että sunnuntaina nälässä kauan, traumoja). Meitä lähti kisoihin kerholta yhteensä yhdeksän henkeä, joista yksi toimi huoltajana. Perjantaina matkattiin kaksi tuntia bussilla Soulin ulkopuolelle Cheong-ju –nimiseen kaupunkiin, jossa kilpailut pidettiin. Illalla oli punnitus, eikä siitäkää ilman stressiä selvitty, kun Anna oli kipeänä ollessaan laihtunut painoluokkansa suhteen alipainoiseksi. Bussissa se sitten veteli vielä hulluna ruokaa ja vettä saadakseen painonsa sopiviin lukemiin. Stressistä huolimatta kaikki meistä läpäisi punnituksen ja päästiin lepäämään majapaikkaamme, joka paljastui love hoteliksi. Majoitus oli kuitenkin mukava ja meillä taisi olla oma kerros. Yleensä love hotellit ovat ymmärtääkseni hyvinkin huokeita paikkoja yöpyä, ja ainakin tämän kokemuksen perusteella voisin yöpyä siellä uudestaankin.


Lauantaina kisapaikalla alkoi jo vähän jännittää, kun näki kaikki valkopukuiset, mustavöiset kisaajat. Punaisia vöitäkin bongailimme, mutta selkeästi olimme osa vähemmistöä. Yhteensä kisoissa taisi olla osallistujia noin viitisen sataa. Mulla oli ottelunumerona 666, joten ensin odottelin koko aamupäivän kisavuoroani, jonka piti olla iltapäivästä. Lounaan jälkeen en enää uskaltanut syödä, ja joskus neljän aikaan kuulin sitten, että oma otteluni oli siirretty seuraavalle päivälle jostain aikataulullisista syistä.

Sunnuntaina en sitten saanut aamiaista kun ottelun piti olla kohtuullisen nopeasti aamupäivästä. Sehän olikin sitten vasta puolen päivän jälkeen ja jossain vaiheessa väänsin jo vitsiä, että häviän tahallani saadakseni ruokaa. Itse ottelu olikin sitten nopeasti ohi, jotenkin tuntui että korealaiset tytöt luokassani olivat aikamoisia korstoja ja sen luokan ottelut keskittyivät enemmän kyttäämiseen. Ottelu (kolme minuutin erää) loppui lukemiin 0-3 yhdellä päähäni saamalla potkulla. Ehkä olen kuitenkin liian kiltti kilpailemaan, koska nähtyäni vastustajani reaktion hänen tajuttua voittaneensa, tulin siihen tulokseen että oikea henkilö voitti :)


Kuvakaappaus otteluvideosta, minä sininen

Muuten tällä viikolla ei olekaan tapahtunut paljoa. Tiistaina kävin mentorini kanssa päivällisellä Gwangjang traditional marketilla. Koko ”tori”alue oli hervottoman kokoinen, paljon sokkeloisia käytäviä ja onnistuimme jopa eksymään kerran ruokapaikkaa etsiessämme. Saimme kuitenkin täytettyä mahamme herkullisilla pannukakun tyylisillä lätyillä (bindaeduk), jotka nautitaan perinteisesti riisiviinin (makgeollin) kanssa.  Kuljin myös ensimmäistä kertaa bussilla yksin, mikä oli helpompaa kuin olin pelännyt (johtuen ehkä siitä, että pysäkit sekä kuulutettiin että näytettiin valotaululla bussin etuosassa). 

Bindaeduk

Koulumatka

Seuraavana projektina onkin sitten musta vyö taekwondossa (nyt kaikki Suomen pään harrastajat pyörtyy), koska tähän mennessä ollaan siis paineltu menemään punaisilla vöillä, jonka saavuttamiseen Suomessa menee vuosia. Potkutekniikoitahan osaan tässä vaiheessa kolme.  Jos tätä harrastusta siis tulee jatkettua Suomessa, en ehkä kehtaa vyötasoani mainostaa…

tiistai 5. marraskuuta 2013

Kuulumisia ja kisapaniikkia

Nyt olis kaikki kokeet hetkeksi aikaa taputeltuna, mutta tehtävälista ei vaan ota lyhentyäkseen. Tänään mulla oli nakkina pitää esitelmä Human resource managementin tunneilla korealaisen pojan kanssa (englanniks onneksi). Olin kyllä niiiin hermona, ja osa sanoistakin hukkui matkalla, mutta kai se ihan hyvin meni, ainakin muut meidän ryhmäläiset kiitteli hyvästä työstä. Meillä kyllä tiimityö pelasi tän pojan kanssa, esityksen valmisteleminen oli hervottoman hauskaa eikä tuntunut ollenkaan pakkopullalta. Sain kerättyä hyvät yllätyksellisyyspisteet kun tälle pojalle selvisi, että a) business ei oo mun pääaine, b) mun pääaine on lentokonetekniikka ja c) oon käynyt intin :)

Eri tilanne onkin sitten toisella ryhmäprojektitunnilla. Ensin kukaan ei tuntunut haluavan mua niiden ryhmään, koska olis joutunut puhuun englantia. Pääsin sitten kuitenki yhteen tyttöryhmään, joiden kielitaidossa ei valitettavasti oo kehuttavaa, ja meidän työnjako on aikalailla et ne kertoo mulle mitä pitää tehdä ja mä toteutan. Ja kuitenkin kaikkien pitää tehdä projektista loppuraportti yksikseen. Tällä kurssilla me joudutaan esittämään joka viikko projektin etenemistä (esityskielen saa valita, mutta powerpoint-diat pitää olla englanniks) ja sitten opettaja kommentoi ja antaa muuten palautetta. Maanantaina homma meni niin, että koko tunnin aikana englanninkieliset virkkeet pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Eli aika turhauttavaa istua tunnilla kun mistään ei tajua mitään.  Hyvä puoli tässä kurssissa oli kuitenkin, että saatiin läksyksi käydä Seoul International Aerospace&Defence Exhibitionissa, missä mulla menikin viime sunnuntaiaamupäivä. Oli muuten vähän eri kokoluokan näytteilleasettajat (Boeing, Lockheed Martin, Airbus, Rockwell Collins...). Menomatkalla seurasin vierestä kun metrossa muutama jenkki sai korealaisilta kohteliaan huomautuksen laskea äänenvoimakkuutta (joka oli kyllä häiritsevän kova, tai sit oon vaan korealaistunut ^^)





Sunnuntai-iltana käytiin tsekkaamassa Seoul Lantern Festiva, eli lyhtyjä Cheonggyecheon joessa. Väkeä oli taas enemmän kuin paljon, mutta tapahtuma oli organisoitu aika hyvin, eikä väenpaljous juurikaan haitannut. Muutenkin tapahtuma on käynnissä kaksi viikkoa, joten ehkä väki jakaantuu tasaisesti useammalle päivälle. Lyhdyt oli kyllä aika upeita!




Perjantaina kävin uudestaan Achasanilla patikoimassa Sarahin ja amerikkalaisen Kristan kanssa. Syksy näkyi jo sielläkin, lähinnä puissa. Väriloisto ei kuitenkaan (ainakaan vielä) vastaa Suomen syksyä. Lepäillessämme huipulla vanha korealainen mies tuli juttelemaan meille englanniksi ja vietettiinkin sitten hetki jutellen mm. Koreoiden historiasta. On se jännää miten ventovieraat tulee juttelemaan ihan randomeissa paikoissa. 



Oon myös löytänyt hyvän bändin täältä. Niin vaan ne ennakkopäätökset menee roskakoriin ("minähän en mihinkään korealaiseen musiikkiin hurahda", "kyllä se puoli vuotta on ihan riittävä"...). Pelottaa vaan että mikähän päätöksen seuraavaksi joudun pyörtämään, kohta tuun täältä takaisin korealaisen pojan kanssa ("ja en ainakaan mitään korealaista poikaystävää hanki") ^^

Rankka viikko on kuitenkin edessä. Tänä viikonloppuna olis tarkoitus osallistua ensimmäisiin taekwondokisoihin. Kisakokemuksen kartuttaminen aloitetaankin vaatimattomasti kansallisilla koulujenvälisillä. Osallistujia on kuulemma noin 600 ja siellä me kaks kuukautta treenanneet yritetään sitten pysyä mukana. Tasoluokkiahan ei siellä siis ole, vaan painon mukaan mennään. Treenit on tällä viikolla siis joka ilta ja lauantaina ollaankin jo ringissä. Jännittää!!