Koulun alun kynnyksellä

Otsikon mukaisesti koulun alku alkaa lähestyä, ja nyt nautitaan siis viimeisistä lomapäivistä. Just tein viimeiset kurssi-ilmoittautumiset ja vielä pitää mennä lappusen kanssa anomaan pääsyä muutamalle täydelle kurssille. Kuitenkin tilanne näyttää ihan hyvältä (täydemmältä kuin syksyllä tosin, kuusi kurssia pitäisi suorittaa). Listalla on (ainakin tällä hetkellä vielä) lähinnä bisnessjuttuja, kuten International cooperation, New technology marketing, Technology commercialization strategy jne. korean ja yhden englannin kurssin lisäksi.

Muutin muutama päivä sitten takaisin asuntolaan ja oon jo kotiutunut hyvin. Mulla on todella mukavan oloinen korealainen kämppis (6 vuotta nuorempi kuin minä, jotenkin tunnen oloni aavistuksen vanhaksi...), joka oli nimenomaan toivonut suomalaista kämppistä. Nyt hän on vierailemassa kotonaan nauttimassa viimeisistä lomapäivistä. Toivottavasti me tullaan hyvin toimeen.

Viime viikon perjantaille olin varannut itselleni paikan turistikierrokselta Suwonissa. Kierros oli ihan hyvä, vaikka mentiin kohteita aika reippaassa järjestyksessä. Kävimme tutustumassa mm. vessamuseoon (Suwonissa on kuulemma panostettu myös julkisten vessojen muotoiluun), Suwonin linnoituksessa (Hwaseong) eri paikoissa, palatsissa ja museossa. Meitä turisteja ei ollut mukana montaa, minä, kaksi japanilaista ja kaksi korealaista. Mistä seuraakin reissun miinuspuoli. Olin olettanut saavani opastuksen englanniksi, koska se luvattiin tämän yhtiö nettisivuilla. Toisin kuitenkin kävi, ja sainkin pärjätä aikalailla omillani englanninkielisten opastelehtisten kanssa. Opas oli kuitenkin mukava, ja hän selitti paikoista sen verran kuin englannintaidoillaan pystyi. Ehkä käyn tutustumassa ainakin siihen linnoitukseen uudelleen itsekseni paremmalla ajalla.

Vessamuseo oli myös sen muotoinen

Kamppailulajiesitys Suwonin palatsilla (Hwaseonghaenggung)

Maanantaina täällä oli valmistumisjuhlat. Koko kampus oli täynnä porukkaa; valmistuneita, heidän vanhempiaan, ystäviään ja kaikenlaisia kaupustelijoita. Kun kävelin koululle, metroaseman ympäristö oli täynnä kukkakauppiaita (siis ihan hullu määrä), jotka myi valmiita kukkakimppuja. Kukkien lisäksi kampuksella näkyi valokuvaajia myymässä valmistumiskuvapaketteja, erilaisia ruokakojuja ja jotain valkoisia huiveja, joita sitten näkyi valmistuneiden kaulassa. Joka tapauksessa meno oli kuin markkinoilla.

Tiistaina olikin sitten vuorossa DMZ kierros. Harmi vaan, että juuri tiistaille sattui hyvin sumuinen päivä, eli paljoa ei Pohjois-Korean puolelle näkynyt (näkyvyys oli ehkä maks 500m, eli käytännössä ei näkynyt mitään). Missattiin esimerkiksi maailman kolmanneksi(?) korkein lippusalko (Pohjois-Korean brassailua), propagandakylät... Oli kuitenkin ihan hyvä päivä ja oltiin tyytyväisiä, että käytiin. Nyt oon nimittäin poikennut sitten Pohjois-Korean puolella :) Kuvat puhuu ehkä enemmän kuin lista paikoista.

Pohjois-Korean puolella, JSA (Joint Security Area)

Koreoiden välinen neuvotteluhuone (nykyään neuvottelut on siirtynyt muihin paikkoihin)

JSA (Joint Security Area), 판문점 Panmunjom

Bridge of no return (huomatkaa sumu)

Dorasan Station, minä ja Anna, hullut ulkomaalaiset kortin käyttö osa 2 (normaalisti sotiladen kanssa ei saa ottaa kuvia, mut meidän opas oli niiden kaveri :D )

Dorasan Station

Dorasan observatorio (sumun takia täältäkään ei näkynyt juuri mitään)

Third tunnel (Pohjois-Korean rakentamia tunneleita Etelä-Korean puolelle)

Eilen päivä kului tehokkaasti maahanmuuttovirastossa. Jonotin kolme tuntia päästäkseni ilmoittamaan muutostani takaisin asuntolaan. Itse asiahan hoitui ehkä kymmenessä minuutissa...

Lomailua Soulissa

Reilu viikko on vierähtänyt viime postauksesta ja vieläkin olen jumissa Soulissa. Jotenkin on pieni kynnys lähteä sen ulkopuolelle. (Teko)syitä riittää, esim. pelkään etten pärjää englannilla Soulin ulkopuolella, olen laiska miettimään majoituksia ja kulkuneuvoja, enkä oikeastaan edes tiedä minne haluaisin mennä. Tuntuu, että turistin kannalta Korea  on ehkä vielä vähän talvihorroksessa. On niin monta paikkaa, jotka keväämmällä tai kesällä näyttäisivät upeilta kun kasvit kasvavat kunnolla ja puissa on lehdet. Nyt sellaiset paikat jäävät vähän vaisuiksi. Niinpä mulla ilmeisesti onkin sitten keväämmällä hullun pitkä lista paikoista, missä pitää käydä :) Onneksi kevät ei tunnu olevan enää kovin kaukana, täällä ollaan jo päivisin plussan puolella, mutta iltaisin tulee vähän vilu. Ei siis vielä kuitenkaan voi vaihtaa kevättakkiin.

Soulin metropolialueen reunoilla olen kuitenkin saanut käytyä. Pääsin nimittäin tutustumaan kahteen korealaiseen kotiin. Toinen oli Annan kämppiksen, Sonhwan vanhempien luona Pajussa, ja toinen Ilsanissa, Pajun vieressä, jossa olimme päivällisellä yhden taekwondo-klubilaisen, Jonzinin vanhempien luona (Nimien kirjoitusasu niinkuin ne suomeksi äännetään).

Pajun reissu oli mukava, kävimme Sonhwan ja hänen äitinsä kanssa Koreoiden välisen DMZ:n (Demilitarized zone, 4 km levyinen kaistale Etelä- ja Pohjois-Korean välillä) tuntumassa Imjingakissa, jossa pystyi mm. kiikaroimaan rajaa. Joku muu blogisti tiesi kertoa, että Imjingak on pohjoisin paikka Koreoiden välisellä rajalla, jonne korealaiset voivat mennä vapaasti. Ensi viikolla mennään sitten kunnolla tutustumaan tähän Koreoiden väliseen alueeseen. Varasin siis kunnon turistikierroksen, jotta siitä saa kaiken irti. Joissain DMZ:n reunoilla olevissa kohteissa voi käydä myös ihan itsekseen, mutta eniten reissusta varmasti saa irti matkatoimiston järjestämällä kierroksella. On myös kohteita, joihin ei ilman matkatoimistoa pääse (JSA, jonka huoneissa on käyty Koreoiden välisiä neuvotteluja). Mutta siitä siis lisää sitten ensi viikon jälkeen.

Veturille oli käynyt vähän huonosti

Bridge of Freedom,näissä nauhoissa toivotaan Koreoiden yhdistymistä

Pajussa kävimme myös Paju Heyri Artvalleyssa, josta löytyy mitä mielenkiintoisempaa arkkitehtuuria, kahviloita ja gallerioita. Valitettavasti sekin paikka olisi varmasti ollut tuplasti hienompi kesällä, mutta minkäs teet. Jos siis joskus poikkeatte Koreassa, ilmeisesti kevät ja syksy ovat parhaita aikoja vierailla täällä. Kesällä on (kuulemma) tuskaisen kuumaa ja kosteaa, ja loppukesästä sataa runsaasti.

Molemmissa perheissä vierailu oli erittäin mukava kokemus, saimme todella lämpimän vastaanoton (Anna oli käynyt molemmissa paikoissa aiemmin) eikä ainakaan jäänyt nälkä. Jonzinin perheen luona olimme siis päivällisellä, ja olisitte nähneet se ruuan määrän. Aika meni kuin siivillä (jopa niin että melkein missasimme viimeisen metron takaisin kotiin, ja jouduimmekin sitten kävelemään hetken matkaa).

Soulissa on sitten tullut käytyä mm. Daehakrossa, joka on joidenkin lähteiden mukaan Soulin Broadway. Matkalla sinne eksyin Soulin vanhimpaan palatsiin Changgyeoggungiin, joka oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Daehakro jäi vähän sen varjoon, kun en löytänyt alueesta englannin kielistä karttaa. Näin ollen Soulin Broadwayhin tutustuminen jäi aika pintapuoliseksi. Kovasti siellä oli lipunmyyjiä kyllä joka paikassa.

Changgyeonggungin esipiha ja päärakennus

Vanha valtaistuinsali

Palatsilta

Daehakro

Annan ja hänen poikaystävänsä kanssa pyörähdimme tässä yksi päivä Insadongissa eli turistikrääsän mekassa. Insadong on kuitenkin kuuluisa myös teehuoneistaan, ja siellä sainkin liioittelematta parhaan teen mitä olen juonut. Myeongdongissa poikkesin myös eilen (en vielä tätä ennen ollut siellä käynyt, vaikka kaikkien turistioppaiden mukaan se on must-see). Paikka on siis yksi Soulin monista shoppailuparatiiseista, ja sinne suuntaankin uudestaan paremmalla ajalla ja sitten kun oikeasti tarvitsen jotain. Nyt kun ensi viikolla muutan takaisin dormiin, yritän rajoittaa uuden tavaran hankkimista (mitä vähemmän tavaraa muutossa, sen parempi).

Teetä maidolla Insadongissa

Olympialaisia täällä seurataan kovasti. Etelä-Korea on ilmeisesti menestynyt ainakin pikaluistelussa, ja naisten taitoluistelu on toinen suosittu laji. Itse seuraan mieluummin toista luistelulajia, nimittäin Suomen miesten jääkiekkoa. Pelit vaan tulevat välillä vähän hankalaan aikaan, ja iltapeleissä (täällä paikallista aikaa kahdelta yöllä) mun osana on ollut luovutusvoitto, kun ei ole enää pysynyt hereillä :) Piti itsekin käydä pyörähtämässä luistimilla muutama päivä sitten, kun me suomalaiset ja Sangmin, Korean vahvistus, kävimme Lotteworldin jäillä. Luistimet olivat mukavat, mutta kaukalon kiertäminen yhteen suuntaan hitaampia väistellen oli pidemmän päälle aika tylsää, ja kaikki kiva aina takaperin luistelusta lähtien oli kiellettyä. Kaukalon keskellä harjoittelivat ehkä 6-8-vuotiaat etelä-Korean taito- ja pikaluistelun tulevaisuuden lupaukset.

Tänään suunnitelmissa on myöhemmin mennä korealaiseen kylpylään, Jimjilbangiin (찜질방) vähän rentoutumaan. Hommasin muuten näppistarrat korealaisilla aakkosilla, nyt voi treenata sitäkin kautta. Aikansa vaan aina menee orientoitua erilaiseen näppäimistöasetteluun, ja korean kirjoittamiseen näppiksellä (sekä puhelimella että koneella) menee vielä tuhottomasti aikaa kun pitää aina etsiä, että mistä se merkki tulikaan.

Ja bingsukausi on avattu, uutena makuna espresso (alakulmassa)

Back in Asia (eli taas kirjoitetaan asiaa..)

Ja varautukaa hervottomaan kilometripostaukseen, vaikka asiaa on vain viikon edestä...

No niin, nyt on viikko vierähtänyt Aasiassa (ei voi sanoa että Koreassa, koska en ole ollut koko aikaa Koreassa, mutta siitä myöhemmin lisää). Matka taittui mukavasti bisnesluokassa, kun turistiluokka oli ylibuukattu. En valita, sillä tarjolla oli mm. kolmen ruokalajin päivällinen, joka oli itse Tomi Björckin suunnittelema :) On mukava olla taas täällä, vaikkakin kaverit on vielä vähän hukassa, eli olen viettänyt suurimman osan ajasta yksin. Ei se pahasti ole vielä päässyt vaivaamaan, mitä nyt joku kaveri olisi mukava paikkoja kierrellessä, mennä porukalla syömään tai kahville jne. Ehkä pitää vaan itse reilummin aktivoitua sen suhteen ja pyytää porukkaa mukaan, ehdottaa näkemisiä jne.

Päivällisen pääruoka

Aamiainen bisnesluokassa

Viime viikon torstaina aamupäivällä siis saavuin tänne. En vielä asu asuntolassa, koska sieltä olisi pitänyt ottaa huone koko loman ajaksi (siis myös siksi aikaa kun en ole täällä). Löysin onneksi halvan majatalon kohtuullisen läheltä koulua. Täältä on mukava tallustella koululle Childrens Grand Parkin läpi ja aikaakin matkaan menee vain puolisen tuntia. Halpa hinta selittyy sillä, että asun samassa huoneessa kahdeksan tytön kanssa. Muuten yhteiselo on mennyt kivuttomasti, mutta siinä vaiheessa kun ne kaikki tytöt on menossa samoihin aikoihin suihkuun ja vessaan...

Viime viikolla Koreassa juhlittiin kuukalenterin mukaista uutta vuotta. Seollal on ilmeisesti heti Chuseokin (Korean kiitospäivä) jälkeen Korean suurimpia juhlapäiviä. Se on myös se pirullinen päivä mikä sotkee paikallisten iän laskentaa. Tai siis, kun lapsi syntyy täällä, hän on automaattisesti yksivuotias. Sitten ikä karttuu, ei niinkään syntymäpäivänä vaan perinteen mukaan kun on syöty annos perinteistä Tteokgukia, jonka pääraaka-aineena on riisikakut (ei ne suomalaisesta ruokakaupasta löytyvät kiekot). Iän laskeminen ja ilmoittaminen on täällä siis hieman omanlaisensa prosessi, jossa helpoiten päästään samalle sivulle kun puhutaan syntymävuosina, ei niinkään laskennallisina vuosina.

Hyvää hevosen vuotta itse kullekin!

No kuitenkin, itse vietin tätä ko. uutta vuotta etsien paikkaa juhlia sitä perinteisesti. Matkustin ensin Olympic Parkiin (joka on siis tehty vuoden 1988 olympialaisiin) ja palloilin siellä hetken aikaa. Paikallisessa museossa oli mahdollista kokeilla perinteisiä pelejä, mutta toiminta vaikutti olevan koreaksi, joten vaihdoin paikkaa Namsangolin perinteiseen Hanok-kylään. Siellä olikin enemmän menoa ja meininkiä, ja kova tungos. Tarjolla oli esityksiä (perinteistä laulua, viuhkatanssia, rumpuperformanssi...), joiden lisäksi ympäri kylää erilaisissa pisteissä sai kirjoittaa uuden vuoden toivomuksia ja tehdä naamioita, perinteisiä hyrriä, jousia ja t-paitoja. Illalla vielä juhlimme majatalon henkilökunnan kanssa Seollalia, teimme itse tteokgukia (minäkin sain olla mukana) ja söimme muuten hyvin :)

Olympic park

Olympiatuli

Rumpuryhmä Namsangolissa

Uuden vuoden toivomus

Hanok-kylää

Lauantaina kävin COEX akvaariossa. En ollut ainoa, jolla oli sama mielessä, paikka nimittäin oli tupaten täynnä ja jo pelkkä jonotus lippupisteelle kesti puolisen tuntia. Ihan käymisen arvoinen paikka oli, muttta iso osa COEXista (johon kuuluu siis akvaarion lisäksi esimerkiksi kauppakeskus ja elokuvateatteri) oli remontissa, joten paikassa oli hankala liikkua ja iso osa kauppakeskuksesta oli kokonaan kiinni. Akvaariossa käynnin jälkeen näin luokkalaistani viime lukukaudelta ja pääsin taas korealaisen grilliruuan pariin (jota oli ollut ikävä).

Lauantaina sain myös päähäni lähteä ex tempore reissulle Japanin Tokioon, jossa vietinkin sitten seuraavan viikon maanantaista torstaihin. Japanissa tuli perilläoloaikaan nähden nähtyä ihan reilusti paikkoja ja nähtävyyksiä. Tokio tuntui pintapuolisesti aika samanlaiselta kuin Soul. Erojakin kuitenkin pääsi havaitsemaan jonkin verran. Mm Soulin metrosysteemi on ihanan simppeli verrattuna Tokion vastaavaan, jossa on monta eri liikennöitsijää. Kuitenkin muu liikenne tuntui jotenkin "järkevämmältä" (skootterit suhasivat muun moottoriliikenteen seassa, ei jalkakäytävillä niinkuin täälä välillä). Taidan kuitenkin jättää Japani-fanituksen niille, jotka siitä enemmän tietää, ja jakaa vain kuvia teidän kanssa. Pakko on kuitenkin avautua viimeisestä päivästä, jossa suoraan sanottuna toteutui Murphyn laki (jos jotain voi mennä pieleen, se myös menee) liiankin hyvin.

Heräsin aamulla hyvään aikaan kapselissani. Asuin kapselihotellissa, jossa siis nukutaan "kapseleissa", noin 1,5mx2,5mx1,5m pienissä huoneissa. Ne on kai yleensä pelkästään miehille ja pääasiakaskuntana on ilmeisesti ainakin jossain vaiheessa ollut bisnesmiehet jotka on ryypännyt illan, eikä jaksa mennä/pääse enää yöksi kotiin. Yksi yö maksoi 2 200 jeniä, eli ~16€. Yksin matkustaessa kapseli oli todella simppeli vaihtoehto, jos ei oo ahtaan paikan kammoa. Lisäksi kapseliin ei saanut jättää tavaroita päiväksi, vaan kaikki piti kantaa mukana.

Kapselihuone

Käytävä täynnä kapseleita

No kuitenkin, takaisin tarinaan. Lähdin käymään läheisellä temppelillä, jossa oltiin aiemmin katseltu nättejä kimonoja, ja nyt oli tarkoitus sitten ostaa yksi matkamuistoksi. No, se puoti, jossa se paras kuvio oli, oli kiinni ja vaikka tunnin odottelin (no okei ehkä puoli tuntia), se ei auennut. Löysin sitten toisen aavistuksen kalliimman, mutta ihan kivan myös, jonka sitten ostin. Aikaa lennon lähtöön oli vielä ihan mukavasti. Kävelin asemalle ostamaan junalippua lentokentälle, ja siinä vaiheessa tajusin, et olis ehkä aiemmin voinut tarkastaa sen hinnan. Ja eihän mun jenit riittänyt siihen lippuun... No, lompakossa oli vähän woneja, joten päätin etsiä rahanvaihtopisteen, jossa saisin vaihdettua ne jeneiksi. Tuhrasin tunnin pisteen etsimiseen, jonka jälkeen tajusin, ettei ne silti tule riittämään.... Ja eikun seuraavaksi etsimään automaattia, josta saa ulkomaisella kortilla rahaa. Onneksi Anna, jonka olin tavannut Tokiossa, oli maininnut yhden aseman lähellä olevan kaupan, josta sai nostettua rahaa. Ja eikun kävellen sinne ja siitä takaisin asemalle ostamaan lippua. Nyt alkoi olemaan jo pieni paniikki, halusin olla kentällä vähintään puoltatoista tuntia ennen lennon lähtöä, ja olin tarkistanut, että matka sinne kestäisi saman verran. Vaihtoasemalla jouduin odottamaan junaa jonkin verran, paniikki alkoi kasvaa, mutta rauhoittelin itseäni, että vielä ehtii hyvin, ja nyt kun lähden, ehdin kentälle tuntia ennen lennon lähtöä.

Matkalle Naritan kentälle aloin ihan mielenkiinnosta katsomaan miten olin tullut sieltä keskustaan, kun silloin pysäkkien nimet eivät olleet täsmänneet ollenkaan karttaani. Ja tajusin tarkastaa, että miltä kentältä lentoni lähtee. Eikä se ollut Narita vaan Haneda -.- En tiedä miten olin onnistunut sekoilemaan niiden kanssa, mutta joka tapauksessa olin jo kolmen vartin päässä keskustasta (väärässä suunnassa kenttääni nähden), lennon lähtöön puolitoista tuntia ja paniikki päällä. Hyppäsin heti seuraavalla asemalla pois junasta, onneksi seuraava vastakkaiseen suuntaan menevä juna oli pikajuna joka ei pysähtynyt ihan joka asemalla. Vaihtoasemalla huomasin hukanneeni matkalippuni, jota pitää käyttää porteissa kun vaihtaa toisen operaattorin junaan. Onneksi lipunmyyntitiskillä oli mukava mies, joka myi mulle silti lipun. Sit vaan seuraavaan Hanedaan menevään junaan, lennon lähtöön 55 minuuttia ja matkan kesto vartin. Perillä ryntäsin Check in:iin samaan aikaan kuin boarding alkoi. Onneksi olin tehnyt sen netissä ja tarvitsin vain boarding passin. Sitten äkkiä turvatarkastukseen, jossa oli jonoa. Samaan aikaan kuuluu viimeinen kuulutus mun lennolle. Siitä maastalähtötarkastukseen, jonka jälkee pingoin täyttä höökiä portille. Ja ehdin!

Mitä tästä opittiin: jos olet isossa kaupungissa, missä on monta lentokenttää, TARKASTA miltä kentältä lentosi lähtee! Koneessa kaadoin sitten vielä vedet päälleni -.- Että sellainen päivä. Ja nyt niitä kuvia!

Sensoji-temppeli, Asakusa

Joku fanilauma ennen/jälkeen konsertin, Harajuku

Crepejä

9-kerroksinen animekauppa, Ikebukuro

Juoma-automaatteja, näitä oli _joka_ paikassa

Meiji-Jingu, Shibuya

Meiji-Jingu

Meiji-Jingu

Shibuyan risteys

Sensoji

Sensoji-pagodi

Tokio Skytree

Näkymiä Skytreestä, tuolla kaukana näkyy Fuji-vuoren huippu

Ryogoku Kokugikan, sumopainiareena

Zojoji-temppeli ja Tokyo tower

Tokyo towerin juurella

Kirsikat alkoi pikku hiljaa kukkia

Tuolla tuli käytyä, Odaiba

Rainbow bridge, Odaiba

Fuji TV station, Odaiba

Akihabara

Jätskiä maid cafessa, Akihabara