Viime elokuussa kun lähdin, mulla ei paljoakaan ollut hajua siitä, mihin olin nenääni työntämässä. Ajatusta vaihdosta olin enemmän tai vähemmän pyöritellyt päässäni aikalailla koko aikani TAMKissa, mutta suurimman osan ajasta olin hylännyt lähtemisen "loogisin" perustein (sotkee opiskelu- ja harjoittelukuviot, mites se oppari sitten, liian vierasta, en osaa englantia tarpeeksi, valmistuminen lykkääntyy (mikä kyllä tapahtuikin, mutta vain kesän yli) ...)
Koreaan päädyin sitten kuitenkin lähtemään, ja vaikka tosi moni on kysynyt, että miksi Korea, niin ei mulla siihen mitään hienoa vastausta taida olla. Kai sitä sitten piti lähteä niin pitkälle kun oli mahdollista. Meidän koululla ei muutenkaan kyllä kovin montaa lentokonetekniikan vaihtokoulua edes ollut, eli valinnan vapautta ei ollut liikaa, enemmänkin kyse oli siitä, että mihin järjestykseen hakupaikat laittaa.
 |
| Konkuk |
Pakko sanoa, että päivääkään en ole valintaani katunut. Vaikka varsinkin opiskelun saralla oli jonkin verran ongelmia, ja kun yksi suurimmista syistä vaihtoon lähtöön oli juurikin ammatillinen kehitys (jota ei ainakaan lentokoneiden puolelta hirveästi kertyny), olen nyt todella tyytyväinen (ja haluan jo takaisin). Aika naiivisti kuitenkin ajattelin kaiken sujuvan helposti (varsinkin kun en sitten kuitenkaan paljoa päässyt tutustumaan esimerkiksi kurssitarjontaan ennen kohteiden valintaa, kun en löytänyt informaatiota niistä)
No, mitä jään sitten kaipaamaan Koreasta?
-Ystäviä, varsinkin taekwondoklubilta. Heidän kanssaan tuli vietettyä todella paljon aikaa ja klubi olikin kuin toinen koti (tai ensimmäinen niinä viimeisinä viikkoina ennen takaisin lähtöäni kun yövyin siellä).
 |
| Se kuuluisa kerhohuone |
-RUOKAA! Ennakkoluuloton (suurimman osan ajasta) maisteleminen johti siihen, että sain monta uutta lempiruokaa ja niitä jään todellakin kaipaamaan. Osaa yritän ehkä kokkailla täällä, mutta eihän se sama asia ole kuitenkaan.
 |
| Uusi kuuman päivän lemppari, 물냉면 eli kylmiä nuudeleita |
-Ilmaisia, hyväkuntoisia julkisia vessoja, joita on joka puolella Soulia
-Halpaa julkista liikennettä ja varsinkin todella simppeliä ja helppokäyttöistä metroa
-Suomeen suhteutettuna yleistä halpaa hintatasoa, ilmaisia tai hyvin halpoja museoita ja taidenäyttelyitä, halpoja vaatteita (vaikka laatu sitten olikin vähän eri asia), hyviä kahviloita joka nurkalla...
-Vakikahvilaani ja sen pitäjärouvaa
 |
| Latte 2500W eli vajaa 2€ |
-Mukavia oppitunteja ja opettajia, varsinkin korean tunteja (ja pelkään että unohdan kaiken oppimani hyvin nopeasti)
-Karaokehuoneita eli 노래방. Karaoken laulaminen yhdessä ystävien kanssa on ihan eri sfääreissä kuin kännisten ihmisten edessä laulaminen koko baariväelle. Hauska ajanviettotapa, jota varmastikin jään kaipaamaan.
Mitä asioita ei tule ikävä?
-Liikennehullunmyllyä, skootterikuskeja jalkakäytävillä...
-Väenpaljoutta, ihmisiä joka puolella, ruuhkaisia metroja
-Kaikkea sitä säätämistä koulussa (en kyllä jää kaipaamaan sitä TAMKissakaan, onneksi valmistun ihan just)
-Uunittomuutta. Suuressa osassa korealaisia koteja ei ole uunia
-Riisi-ja hiilarivoittoisia aterioita, sokerin määrää ruuassa (välillä oli niin ikävä rahkaa ja tuoreita salaatteja)
-Kyykkyvessoja
-Vaikea on myös tottua siihen, että täällä saa juomavettä kiskoa suoraan hanasta niin paljon kuin sielu sietää (Koreassa kraanavettä ei suositella juotavaksi, toisaalta vesipullo oli halpa ostos)
-Saasteita ja huonoa ilmanlaatua en todellakaan jää kaipaamaan. Pahempina päivinä huomasi nopeasti, että ilma tosiaan on huono, kurkku kutisi ja hengästyi helposti. Maskia en kuitenkaan käyttänyt, vaikka ehkä olisi kannattanut
 |
| Kuvan tilanne lavastettu |
En osaa sanoa, muuttiko vaihto minua ja kuinka paljon (siitä ehkä lähipiiri osaa sanoa enemmän), mutta ainakin se oli todella antoisa kokemus ja ehdottomasti kaiken vaivan yms. arvoinen!
Kiitos teille kaikille, jotka olette aktiivisesti tai vähemmän aktiivisesti lukeneet juttujani ja kanssaeläneet kanssani tätä hienoa aikaa elämästäni!
 |
| Minä hanbokissa eli korean perinneasussa |
