Kuulumisia ja kisapaniikkia

Nyt olis kaikki kokeet hetkeksi aikaa taputeltuna, mutta tehtävälista ei vaan ota lyhentyäkseen. Tänään mulla oli nakkina pitää esitelmä Human resource managementin tunneilla korealaisen pojan kanssa (englanniks onneksi). Olin kyllä niiiin hermona, ja osa sanoistakin hukkui matkalla, mutta kai se ihan hyvin meni, ainakin muut meidän ryhmäläiset kiitteli hyvästä työstä. Meillä kyllä tiimityö pelasi tän pojan kanssa, esityksen valmisteleminen oli hervottoman hauskaa eikä tuntunut ollenkaan pakkopullalta. Sain kerättyä hyvät yllätyksellisyyspisteet kun tälle pojalle selvisi, että a) business ei oo mun pääaine, b) mun pääaine on lentokonetekniikka ja c) oon käynyt intin :)

Eri tilanne onkin sitten toisella ryhmäprojektitunnilla. Ensin kukaan ei tuntunut haluavan mua niiden ryhmään, koska olis joutunut puhuun englantia. Pääsin sitten kuitenki yhteen tyttöryhmään, joiden kielitaidossa ei valitettavasti oo kehuttavaa, ja meidän työnjako on aikalailla et ne kertoo mulle mitä pitää tehdä ja mä toteutan. Ja kuitenkin kaikkien pitää tehdä projektista loppuraportti yksikseen. Tällä kurssilla me joudutaan esittämään joka viikko projektin etenemistä (esityskielen saa valita, mutta powerpoint-diat pitää olla englanniks) ja sitten opettaja kommentoi ja antaa muuten palautetta. Maanantaina homma meni niin, että koko tunnin aikana englanninkieliset virkkeet pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Eli aika turhauttavaa istua tunnilla kun mistään ei tajua mitään.  Hyvä puoli tässä kurssissa oli kuitenkin, että saatiin läksyksi käydä Seoul International Aerospace&Defence Exhibitionissa, missä mulla menikin viime sunnuntaiaamupäivä. Oli muuten vähän eri kokoluokan näytteilleasettajat (Boeing, Lockheed Martin, Airbus, Rockwell Collins...). Menomatkalla seurasin vierestä kun metrossa muutama jenkki sai korealaisilta kohteliaan huomautuksen laskea äänenvoimakkuutta (joka oli kyllä häiritsevän kova, tai sit oon vaan korealaistunut ^^)

Sunnuntai-iltana käytiin tsekkaamassa Seoul Lantern Festiva, eli lyhtyjä Cheonggyecheon joessa. Väkeä oli taas enemmän kuin paljon, mutta tapahtuma oli organisoitu aika hyvin, eikä väenpaljous juurikaan haitannut. Muutenkin tapahtuma on käynnissä kaksi viikkoa, joten ehkä väki jakaantuu tasaisesti useammalle päivälle. Lyhdyt oli kyllä aika upeita!

Perjantaina kävin uudestaan Achasanilla patikoimassa Sarahin ja amerikkalaisen Kristan kanssa. Syksy näkyi jo sielläkin, lähinnä puissa. Väriloisto ei kuitenkaan (ainakaan vielä) vastaa Suomen syksyä. Lepäillessämme huipulla vanha korealainen mies tuli juttelemaan meille englanniksi ja vietettiinkin sitten hetki jutellen mm. Koreoiden historiasta. On se jännää miten ventovieraat tulee juttelemaan ihan randomeissa paikoissa. 

Oon myös löytänyt hyvän bändin täältä. Niin vaan ne ennakkopäätökset menee roskakoriin ("minähän en mihinkään korealaiseen musiikkiin hurahda", "kyllä se puoli vuotta on ihan riittävä"...). Pelottaa vaan että mikähän päätöksen seuraavaksi joudun pyörtämään, kohta tuun täältä takaisin korealaisen pojan kanssa ("ja en ainakaan mitään korealaista poikaystävää hanki") ^^

Rankka viikko on kuitenkin edessä. Tänä viikonloppuna olis tarkoitus osallistua ensimmäisiin taekwondokisoihin. Kisakokemuksen kartuttaminen aloitetaankin vaatimattomasti kansallisilla koulujenvälisillä. Osallistujia on kuulemma noin 600 ja siellä me kaks kuukautta treenanneet yritetään sitten pysyä mukana. Tasoluokkiahan ei siellä siis ole, vaan painon mukaan mennään. Treenit on tällä viikolla siis joka ilta ja lauantaina ollaankin jo ringissä. Jännittää!!