Kisakuulumisia

Viimeiset päivät on taas mennyt niin vauhdilla, että aina välillä (suurimman osan ajasta) unohdan, että mitään blogia oon ikinä pitänytkään, saatika sitten että oikeasti muistaisi kirjoitella tänne. Sitten kun päätän, että nyt kirjoitan taas, unohdan kaiken mitä on tapahtunut edellisen päivityksen jälkeen. Onneksi nykyään pidän kalenterini ajantasalla puhelimessa, niin sieltä voi tarkistaa ainakin osan tapahtumista.

Kaikkihan ovat varmasti odottaneet viime viikonloppuisen taekwondokilpailun tuloksia kuin kuuta nousevaa, ja tässä ne tulevat: me ulkomaalaisvahvistukset (minä ja toinen Anna) hävittiin omat ottelumme, yksi kerhon tytöistä voitti muutaman ottelun ja päätyi luokkansa neljänneksi, ja kerhomme jo-yliopistosta-valmistunut vahvistus voitti oman luokkansa.

Kisatunnelmaa, ottelut menossa neljällä kentällä yhtä aikaa

Viikonloppu oli kyllä kaiken kaikkiaan huippu kokemus (vaikka mua pidettiin sekä lauantaina että sunnuntaina nälässä kauan, traumoja). Meitä lähti kisoihin kerholta yhteensä yhdeksän henkeä, joista yksi toimi huoltajana. Perjantaina matkattiin kaksi tuntia bussilla Soulin ulkopuolelle Cheong-ju –nimiseen kaupunkiin, jossa kilpailut pidettiin. Illalla oli punnitus, eikä siitäkää ilman stressiä selvitty, kun Anna oli kipeänä ollessaan laihtunut painoluokkansa suhteen alipainoiseksi. Bussissa se sitten veteli vielä hulluna ruokaa ja vettä saadakseen painonsa sopiviin lukemiin. Stressistä huolimatta kaikki meistä läpäisi punnituksen ja päästiin lepäämään majapaikkaamme, joka paljastui love hoteliksi. Majoitus oli kuitenkin mukava ja meillä taisi olla oma kerros. Yleensä love hotellit ovat ymmärtääkseni hyvinkin huokeita paikkoja yöpyä, ja ainakin tämän kokemuksen perusteella voisin yöpyä siellä uudestaankin.

Lauantaina kisapaikalla alkoi jo vähän jännittää, kun näki kaikki valkopukuiset, mustavöiset kisaajat. Punaisia vöitäkin bongailimme, mutta selkeästi olimme osa vähemmistöä. Yhteensä kisoissa taisi olla osallistujia noin viitisen sataa. Mulla oli ottelunumerona 666, joten ensin odottelin koko aamupäivän kisavuoroani, jonka piti olla iltapäivästä. Lounaan jälkeen en enää uskaltanut syödä, ja joskus neljän aikaan kuulin sitten, että oma otteluni oli siirretty seuraavalle päivälle jostain aikataulullisista syistä.

Sunnuntaina en sitten saanut aamiaista kun ottelun piti olla kohtuullisen nopeasti aamupäivästä. Sehän olikin sitten vasta puolen päivän jälkeen ja jossain vaiheessa väänsin jo vitsiä, että häviän tahallani saadakseni ruokaa. Itse ottelu olikin sitten nopeasti ohi, jotenkin tuntui että korealaiset tytöt luokassani olivat aikamoisia korstoja ja sen luokan ottelut keskittyivät enemmän kyttäämiseen. Ottelu (kolme minuutin erää) loppui lukemiin 0-3 yhdellä päähäni saamalla potkulla. Ehkä olen kuitenkin liian kiltti kilpailemaan, koska nähtyäni vastustajani reaktion hänen tajuttua voittaneensa, tulin siihen tulokseen että oikea henkilö voitti :)

Kuvakaappaus otteluvideosta, minä sininen

Muuten tällä viikolla ei olekaan tapahtunut paljoa. Tiistaina kävin mentorini kanssa päivällisellä Gwangjang traditional marketilla. Koko ”tori”alue oli hervottoman kokoinen, paljon sokkeloisia käytäviä ja onnistuimme jopa eksymään kerran ruokapaikkaa etsiessämme. Saimme kuitenkin täytettyä mahamme herkullisilla pannukakun tyylisillä lätyillä (bindaeduk), jotka nautitaan perinteisesti riisiviinin (makgeollin) kanssa.  Kuljin myös ensimmäistä kertaa bussilla yksin, mikä oli helpompaa kuin olin pelännyt (johtuen ehkä siitä, että pysäkit sekä kuulutettiin että näytettiin valotaululla bussin etuosassa). 

Bindaeduk

Koulumatka

Seuraavana projektina onkin sitten musta vyö taekwondossa (nyt kaikki Suomen pään harrastajat pyörtyy), koska tähän mennessä ollaan siis paineltu menemään punaisilla vöillä, jonka saavuttamiseen Suomessa menee vuosia. Potkutekniikoitahan osaan tässä vaiheessa kolme.  Jos tätä harrastusta siis tulee jatkettua Suomessa, en ehkä kehtaa vyötasoani mainostaa…