Lomailua Soulissa

Reilu viikko on vierähtänyt viime postauksesta ja vieläkin olen jumissa Soulissa. Jotenkin on pieni kynnys lähteä sen ulkopuolelle. (Teko)syitä riittää, esim. pelkään etten pärjää englannilla Soulin ulkopuolella, olen laiska miettimään majoituksia ja kulkuneuvoja, enkä oikeastaan edes tiedä minne haluaisin mennä. Tuntuu, että turistin kannalta Korea  on ehkä vielä vähän talvihorroksessa. On niin monta paikkaa, jotka keväämmällä tai kesällä näyttäisivät upeilta kun kasvit kasvavat kunnolla ja puissa on lehdet. Nyt sellaiset paikat jäävät vähän vaisuiksi. Niinpä mulla ilmeisesti onkin sitten keväämmällä hullun pitkä lista paikoista, missä pitää käydä :) Onneksi kevät ei tunnu olevan enää kovin kaukana, täällä ollaan jo päivisin plussan puolella, mutta iltaisin tulee vähän vilu. Ei siis vielä kuitenkaan voi vaihtaa kevättakkiin.

Soulin metropolialueen reunoilla olen kuitenkin saanut käytyä. Pääsin nimittäin tutustumaan kahteen korealaiseen kotiin. Toinen oli Annan kämppiksen, Sonhwan vanhempien luona Pajussa, ja toinen Ilsanissa, Pajun vieressä, jossa olimme päivällisellä yhden taekwondo-klubilaisen, Jonzinin vanhempien luona (Nimien kirjoitusasu niinkuin ne suomeksi äännetään).

Pajun reissu oli mukava, kävimme Sonhwan ja hänen äitinsä kanssa Koreoiden välisen DMZ:n (Demilitarized zone, 4 km levyinen kaistale Etelä- ja Pohjois-Korean välillä) tuntumassa Imjingakissa, jossa pystyi mm. kiikaroimaan rajaa. Joku muu blogisti tiesi kertoa, että Imjingak on pohjoisin paikka Koreoiden välisellä rajalla, jonne korealaiset voivat mennä vapaasti. Ensi viikolla mennään sitten kunnolla tutustumaan tähän Koreoiden väliseen alueeseen. Varasin siis kunnon turistikierroksen, jotta siitä saa kaiken irti. Joissain DMZ:n reunoilla olevissa kohteissa voi käydä myös ihan itsekseen, mutta eniten reissusta varmasti saa irti matkatoimiston järjestämällä kierroksella. On myös kohteita, joihin ei ilman matkatoimistoa pääse (JSA, jonka huoneissa on käyty Koreoiden välisiä neuvotteluja). Mutta siitä siis lisää sitten ensi viikon jälkeen.

Veturille oli käynyt vähän huonosti

Bridge of Freedom,näissä nauhoissa toivotaan Koreoiden yhdistymistä

Pajussa kävimme myös Paju Heyri Artvalleyssa, josta löytyy mitä mielenkiintoisempaa arkkitehtuuria, kahviloita ja gallerioita. Valitettavasti sekin paikka olisi varmasti ollut tuplasti hienompi kesällä, mutta minkäs teet. Jos siis joskus poikkeatte Koreassa, ilmeisesti kevät ja syksy ovat parhaita aikoja vierailla täällä. Kesällä on (kuulemma) tuskaisen kuumaa ja kosteaa, ja loppukesästä sataa runsaasti.

Molemmissa perheissä vierailu oli erittäin mukava kokemus, saimme todella lämpimän vastaanoton (Anna oli käynyt molemmissa paikoissa aiemmin) eikä ainakaan jäänyt nälkä. Jonzinin perheen luona olimme siis päivällisellä, ja olisitte nähneet se ruuan määrän. Aika meni kuin siivillä (jopa niin että melkein missasimme viimeisen metron takaisin kotiin, ja jouduimmekin sitten kävelemään hetken matkaa).

Soulissa on sitten tullut käytyä mm. Daehakrossa, joka on joidenkin lähteiden mukaan Soulin Broadway. Matkalla sinne eksyin Soulin vanhimpaan palatsiin Changgyeoggungiin, joka oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Daehakro jäi vähän sen varjoon, kun en löytänyt alueesta englannin kielistä karttaa. Näin ollen Soulin Broadwayhin tutustuminen jäi aika pintapuoliseksi. Kovasti siellä oli lipunmyyjiä kyllä joka paikassa.

Changgyeonggungin esipiha ja päärakennus

Vanha valtaistuinsali

Palatsilta

Daehakro

Annan ja hänen poikaystävänsä kanssa pyörähdimme tässä yksi päivä Insadongissa eli turistikrääsän mekassa. Insadong on kuitenkin kuuluisa myös teehuoneistaan, ja siellä sainkin liioittelematta parhaan teen mitä olen juonut. Myeongdongissa poikkesin myös eilen (en vielä tätä ennen ollut siellä käynyt, vaikka kaikkien turistioppaiden mukaan se on must-see). Paikka on siis yksi Soulin monista shoppailuparatiiseista, ja sinne suuntaankin uudestaan paremmalla ajalla ja sitten kun oikeasti tarvitsen jotain. Nyt kun ensi viikolla muutan takaisin dormiin, yritän rajoittaa uuden tavaran hankkimista (mitä vähemmän tavaraa muutossa, sen parempi).

Teetä maidolla Insadongissa

Olympialaisia täällä seurataan kovasti. Etelä-Korea on ilmeisesti menestynyt ainakin pikaluistelussa, ja naisten taitoluistelu on toinen suosittu laji. Itse seuraan mieluummin toista luistelulajia, nimittäin Suomen miesten jääkiekkoa. Pelit vaan tulevat välillä vähän hankalaan aikaan, ja iltapeleissä (täällä paikallista aikaa kahdelta yöllä) mun osana on ollut luovutusvoitto, kun ei ole enää pysynyt hereillä :) Piti itsekin käydä pyörähtämässä luistimilla muutama päivä sitten, kun me suomalaiset ja Sangmin, Korean vahvistus, kävimme Lotteworldin jäillä. Luistimet olivat mukavat, mutta kaukalon kiertäminen yhteen suuntaan hitaampia väistellen oli pidemmän päälle aika tylsää, ja kaikki kiva aina takaperin luistelusta lähtien oli kiellettyä. Kaukalon keskellä harjoittelivat ehkä 6-8-vuotiaat etelä-Korean taito- ja pikaluistelun tulevaisuuden lupaukset.

Tänään suunnitelmissa on myöhemmin mennä korealaiseen kylpylään, Jimjilbangiin (찜질방) vähän rentoutumaan. Hommasin muuten näppistarrat korealaisilla aakkosilla, nyt voi treenata sitäkin kautta. Aikansa vaan aina menee orientoitua erilaiseen näppäimistöasetteluun, ja korean kirjoittamiseen näppiksellä (sekä puhelimella että koneella) menee vielä tuhottomasti aikaa kun pitää aina etsiä, että mistä se merkki tulikaan.

Ja bingsukausi on avattu, uutena makuna espresso (alakulmassa)