Huh, tänään tuli Korean konsulaatista kirjattu kirje (haen sen huomenna), mikä todennäköisesti tarkoittaa, että oon saanut passini takaisin ja että siellä sisällä on Korean viisumi. Hakuprosessissa olikin monta osaa, mitkä olis voinut mennä pieleen, mutta aloitetaanpa alusta...
Viime syksynä (2012) sain päähäni, että vielä ehtisi lähteä vaihtoon. Olin kyllä hakenut jo viime vuoden haussa, mutten ollut päässyt minnekään.
Syksyn aikana sitten istuttiin infoluennolla ja muutaman kerran vielä varmistin, että voihan vielä viimeisenä vuonna lähteä. No kyllä voi, opparin tekemistä ulkomaillakin väläyteltiin. Hyvillä mielillä voin kuitenkin ilmoittaa, ettei sentään siihen ruljanssiin tarvitse lähteä, vaan tällä hetkellä oppari on hyvällä mallilla tulossa (parasta olisikin, jos vähintään ensimmäisen version pitäisi olla ennen lähtöä valmis).
Selailin syksyn myötä potentiaalisia kohteita, joita ei ollut liikaa. Nirso kun olen, opiskelisin mieluusti englanniksi, ja olisihan se mukava jos omaa pääainetta saisi opiskeltua ja tietoja siltä saralta syvennettyä. Hain aika lailla ympäri maailmaa, ja jostain syystä Korea päätyi ykkösvaihtoehdoksi. Ehkä mielikuvaani Koreasta kuului sellaisia asioita kuin siisteys, täsmällisyys ja korkea tekniikan osaaminen. Nyt sitten lähdetään selvittämään, pitävätkö ennakkoluuloni paikkansa ja missä määrin.
Maaliskuun alussa tuli sitten ilmoitus pääsystä ja pieni sellainen "hups mitähän sitä tuli tehtyä"-fiilis. Kevät kuitenkin eteni omalla painollaan, surffailin välillä korkeakoulun sivuilla enkä pahemmin miettinyt vaihtoa. Ennen kuin toukokuun loppu ja vastaanottavan korkeakoulun application deadline alkoi lähestyä. Kärsivällisesti odottelin koulumme kv-toimistolta käskyä laittaa hakemuksia sinnepäin, mutta kun mitään ei alkanut tapahtua, oli pakko alkaa kyselemään, että unohdittekohan mut. Hakemukset lähti kuitenkin ajoissa ja samassa kuoressa stipendihakemus. Meidän koulun kahdesta Konkukiin lähtijästä mut oli arvottu stipendiaatiksi, jolla olisi mahdollisuus saada matkat ja majoitus kustannettua stipendistä. Täältä sinnepäin ja sieltä tännepäin molemmista kouluista yksi opiskelija saa hakea stipediä, ja sitten joko molemmille myönnetään se tai ei kummallekaan. Tähän mennessä ei ole vielä tullut vastausta siltä suunnalta.
Seuraavaksi jännitettiinkin sitten vastausta Korean päästä. Teknisesti mitään estettä ei pitäisi olla, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Mitään valmisteluja ei oikein uskaltanut tehdä ennen tietoa pääsystä. Kesäkuun lopussa tuli sitten hyväksymiskirje Korean päästä, ja tässä sitä sitten ollaan, reilun kuukauden päästä lähdössä.
Ja niin, se viisumihakemus... Hakemuksen kanssa joutuin hetken painimaan, kun kysytään että kuka kustantaa oleskeluni (no kukahan, äiti tietysti.. ei vais) tai viisumini. Lisäksi opiskelijalta piti olla tilitiedot, että on rahaa elämiseen, tai vaihtoehtoisesti tiedot stipendistä tms. joka kustantaa oleskelut sekä opintotodistus. Molemmat sain onneksi pienellä vaivalla ja sähköpostilla kv-toimistoon. Kävin vielä samana päivänä kun lähetin viisumihakemuksen otattamassa lisää passikuvia, kun värilliset oli ehtinyt loppua aiemmin hakuprosessin aikana.
Pääsin kivasti postiin sen jälkeen kun olin vielä kerran tarkastanut että olin pistänyt kaikki tarvittavat paperit ja rahat kuoreen. Päivittelin hetken kirjatun kirjeen ohjeita, marssin tiskille ja sain selvitettyä kaikki ja eikun paperit postiin. Täti tiskillä käski vielä pitää vauhtia, sillä sen päivän postia tultaisiin hakemaan minä hetkenä hyvänsä. Tyytyväisenä jätin kuoren postiin ja tallustelin autolle. Kunnes avatessani auton ovea tajusin että ei helkutti, olin unohtanut laittaa sen vitsin valokuvan siihen hakemukseen. Ja ei kun kauheaa ravia takaisin postiin, hengästyneenä samalle tiskille. "Eihän teillä olis siinä vielä sitä mun kirjettä?" Onneksi oli, virkailijarouva oli mukava, haki sen, sain pistettyä valokuvan hakemuksen mukaan ja eikun uudestaan kuori postiautoa odottamaan. Jälkeenpäin tuli vaan hymisteltyä että eihän sitä missään nimessä mitään check listiä viitti tehdä mikään noin tärkeän hakemuksen kanssa....
No tässä sitä siis ollaan, toivottavasti kohta viisumin onnellinen omistaja. Hyvällä säkällä huomenna varaillaankin jo lentoja. (KLM va British Airways, kas siinä vasta pulma, puhumattakaan että mistä sitä muka voi tietää milloin haluaa tulla takaisin.)
Seuraavaan postaukseen ajattelin kertoa vähän itsestäni (jos joku ei mua vielä tuntenut kunnolla) ja ehkä lisää ajatuksista tän blogin suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti