Lomailua Koreassa

Nyt on sitten toinen lukukausi Konkuk Univeristyssa pulkassa. Finaalit oli ja meni, opiskelin paljon ja sain hyviä tuloksia (rivi A:ta ja A+:aa). Vähän haikea olo on, kun alkaa olla hyvästien aika, ja iso osa vaihtareista on jo lähtenyt kotiin. Vaikeuksista huolimmatta olen ollut todella tyytyväinen tähän vuoteen. Teen varmaan toisen postauksen, joka sitten sisältää syvempää analyysiä vaihtovuodesta (samalla kun väännän vaihtoraporttia), joten siitä lisää myöhemmin.

Tämä viikko oli ensimmäinen lomaviikko meillä, ja se vietettiin suomityttöjen kesken (minä, Ria ja Anna) Jejulla, joka on siis saari Korean eteläpäässä. Jejulla oli liikaakin mielenkiintoista nähtävää, mutta koska tällä hetkellä taidan olla vähän laiska, jätän kuvailut vähemmälle ja keskityn kuviin (joita on muuten tähän mennessä kertynyt vaihdon aikana päälle 15 gigaa -.-'). Meidän reissu alkoi Rian kanssa viime viikon sunnuntaina. Lentoliput oli ostettu jo aiemmin, kun vielä sai halvalla. Yhteensä menopaluu taisi kustantaa noin 75€. Huoneetkin oli varattu etukäteen poislukien ensimmäinen yö, eli vähän jännitti, että miten tässä käy. Ensimmäinen yö vietettiin kuitenkin turvallisesti guesthousessa, jonne vaan käveltiin sisään kysymään huonetta. Jejulla myös joka paikassa näkyi ns. minbakeija, eli bed and breakfast tyylisiä majoitusvaihtoehtoja. Sunnuntai-iltapäivällä ehdimme vielä pyörähtää Seongsan Ilchulbongilla, joka on yksi Unesco World Heritage -kohteista Jejulla, ja illalla tutustuttiin guesthousen muihin vieraisiin olutkupposen ääressä.

Seongsan Ilchulbong

Merikorvaa ja muuta merenelävää päivällissopassa

Maanantaina kävimme tutustumassa Udo-saareen, joka oli sen verran pieni, että sen pystyi kiertämään pyörillä. Turisteille tyypillisen virheen kuitenkin teimme, kun kävelimme ensimmäiseen pyöränvuokrauspaikkaan ja suolaisesta hinnasta huolimatta (10,000won~7,5€) otimme pyörät sieltä kolmeksi tunniksi. Takaisin tullessa löytyikin sitten pyörävuokrausta puolella hinnalla. Vähän potutti, mutta ekonomistia puhuen kyse oli ns. sunk costista (suomenkielisistä termeistä ei hajuakaan), joten no can do. Tyhmyydestä sakotetaan. Illalla siirryimme Jeju-Si:in ja poimimme päivää myöhemmin tulleen Annan messiin.

Tervetuloa Udolle

Udolla ja Jejulla muutenkin on sukeltajanaisten ammattikunta, jotka hankkii elantonsa sukeltamalla mereneläviä ja myymällä ne sitten eteenpäin. Ko. ammattikunta on kuitenkin ilmeisesti vähän sukupuuttoon kuolemassa, kun nuoremmat ei halua jatkaa perinteistä ammattia.

Tiistaina valloitimme Etelä-Korean korkeimman vuoren, Hallasanin. Hallasanin huippu on 1,950 metriä merenpinnan yläpuolella. Reitti ylöspäin oli suunnilleen 10km ja aikaa siihen meni reilu 4 tuntia. Huipulla tuuli ja oli jostain syystä ötököitä kuin pipoa, mutta maisemat oli nätit. Alaspäin olikin tylsempää tulla, ja muutamaan kertaan mietin, että voisivat rakentaa jonkinlaisen köysiradan alaspäin. Ja jalathan on vielä tänään tätä kirjoittaessa hieman kipeät kiipeämisestä...

Reitti ylös

Huipulla

Keskiviikkona vaihdoimme tukikohtaa Jeju-si:stä ("pääkaupunki") Seogwipoon, joka on Jejun toisiksi suurin kaupunki saaren eteläpuolella. Jejua ympäri pääsee kätevästi bussilla, joka on myös halpa tapa matkustaa. Torstaina vuokrasimme kuitenkin skootterit (allekirjoittanut joutui tyytymään matkustajan osaan, kuin ei ole aiemmin tullut ajettua), ja kiersimme niillä muutaman kohteen. Skootterin vuokra oli huimat 20,000 wonia eli viitisentoista euroa, ja saimme vielä alennusta viereisen guesthousen asiakkaina. Vuokra-aika 24 tuntia, eli ei huono diili.

Jeongbangin vesiputous

Lavastettu ajotilanne

Glass Castle

Glass Castle

Lasinen appelsiinipuu (appelsiinit on yksi Jejun hittituotteista)

Ripley's Believe it or not! -museo

Perjantaina pakattiinkin sitten kamat kasaan ja palasimme Annan kanssa Souliin. Ria jäi vielä nauttimaan päiväksi Jejulle säästä, joka lähtiessä sitten suvaitsi muuttua pilvisestä aurinkoiseksi.

Oreofrappe