Midtermeihin valmistautumista

Pikainen elossaolopäivitys taas. Kuten otsikosta voi lukea, koeviikot lähestyy. Hälyttävintä on kuitenkin, että oon löytänyt itseni kirjaston lukusalista vähän liian useana iltana tällä viikolla, ja sinne olis taas suunta päivällisen jälkeen. Itseasiassa vielä hälyttävämpää on, että tunnen pientä syyllisyyden tunnetta niiltä hetkiltä kun en tee mitään kehittävää, varsinkaan opiskele. Vai voiko korealaisen draaman katsomista perustella sen seurauksena mahdollisesti kehittyvällä kielitaidolla? Ainakin voi yrittää. No, kirjaston käyttötaajuus on kaikesta huolimatta mulla vielä lapsen kengissä korealaisiin opiskelijoihin verrattuna, jotka suurin piirtein asuu siellä. Oon vakaasti sitä mieltä, että liika opiskelu voi olla jopa haitallista, mutta mitenkäs sen noille vakuutat.

Korean opettajamme Sangmin sai harjoittelupaikan Kiinasta, ja lähti sinne neljäksi kuukaudeksi. Jouduimme siis jättämään hyvästit hänelle (skype onneksi toimii kuitenkin sielläkin). Korean opetus ei kuitenkaan toimi etänä, vaan Sangmin siirsi opetusvastuun nuoremmalle veljellensä jonka kanssa ollaan nyt tavattu muutama kerta. Tämä opetus on ehkä enemmän nyt vastavuoroista, sillä Sangminin veli Mjongzun (suomalaisittain ääntäen) on aavistuksen heikompi englannissa kuin mitä Sangmin oli. Meillä kuitenkin sujuu ihan hyvin ja kohtahan aletaan sitten preppaamaan Korean välikokeeseen (joka on kyllä läpi tai hylsy, ei numeroita). Meidän virallisella koreankurssilla olen myös viihtynyt todella hyvin. Meidän opettaja on hirmuisen mukava ja hauska, ja hän tekee kielen opiskelemisesta myös hauskaa, vaikkei englantia juuri puhukaan. Kuluneella viikolla teimme jonkun kuuntelutehtävän, jossa tilattiin ruokaa. Harjoituksen jälkeen harjoittelimme ruuan tilaamista puhelimitse käytännössä ja arvoimme luokasta yhden, joka sai/joutui tilaamaan ruokaa -ihan oikeasti! Onneksi arpa ei osunut kohdalleni, vaan yksi luokkamme kiinalaisista päätyi puhelimen. Tilaus sujui hyvin ja osa seuraavaa tuntia vietettiinkin maistellen pizzaa ja uppopaistettua kanaa :)

Koreantunnin eväät

Aika kuitenkin kuluu muissakin merkeissä kuin opiskellessa. Aprillipäivänä Suomen Soulin suurlähettiläs vaimoineen kutsui kaikki Koreassa majailevat opiskelijat ja tutkijat virka-asuntoonsa. Porukkaa paikalle eksyi ehkä 90 henkeä. Puitteet oli mahtavat ja oli mukavaa tavata maanmiehiä ja -naisia. Ja ruoka oli HYVÄÄ!

Pääruoka

Valitettavasti samalla reissulla kuultiin taas kauhujuttuja korealaisesta työkulttuurista (jotka ei siis ollut mitään uusia uutisia). En muista olenko aiemmin asiasta kirjoittanut, mutta siis kuulemani mukaan työkulttuuri on aika kammottavaa täällä. Työpaikan saanti on oma haasteensa, johon vaikuttaa mm. arvosanat koulusta, mutta myös paljon se, mistä koulusta olet valmistunut. Sitten kun sen työpaikan vihdoin saa, saa myös varautua hulluihin työtunteihin (koska ennen pomoa työpaikalta lähteminen ei ole suvaittavaa) ja ainiin, ilman ylityökorvauksia. Lomapäiviä on kuulemani mukaan 5 -vuodessa. Korealaisen ystäväni mukaan tämä tosin tarkoittaa vain sitä, että työ pitää valita harkiten, koska siellä joutuu viettämään niin paljon aikaa. Lisäksi työkulttuuriin kuuluu työporukalla ryyppäämään lähteminen, josta ei myöskään voi kieltäytyä. Ylennykset ei tule ansioista vaan iän mukaan. Ilmeisesti suurin osa erityisesti näistä hierarkia ongelmista tulee Korean kungfutselaistaustasta, jossa hierarkiassa ylemmän kunnioittaminen on erittäin tärkeää. Mutta joo, siirrytäänpä mukavampiin aiheisiin :)

Viime viikonloppuna kävimme Annan ja Rian kanssa Yeuidolla ihastelemassa kirsikankukkia ja haistelemassa kevättä. Väkeä oli taas enemmän kuin tarpeeksi, ja muutenkin aika markkinameininkiä oli välillä (paljon erilaisia kojuja, jotka myivät syötävää, juotavaa ja erilaista krääsää), mutta kukat oli kauniita ja päivä oli kaikin puolin erittäin mukava.

Korean pose

Yoido Full Gospel Church, jossa on maailman suurin helluntailaisseurakunta

Kukkia bongailtiin myös eilen, kun kävimme samalla porukalla (plus Annan kämppis) pienellä vaellusretkellä Bukhansanin kansallispuistossa. Ajoitus oli aavistuksen huono, sillä lähdimme liian myöhään kampukselta, emmekä ehtineet huipulle asti ennen pimeän tuloa. Maisemat oli kuitenkin upeita, ja vahingostahan voi aina oppia. Ensi kerralla lähdetään liikkeelle heti aamusta!

찜닭, ruokaa nälkäisille vaeltajille